17.01.09 TV1:n Aamu-TV:ssä kotiäiti Nina Mikkonen "keskusteli" kirjailija-isä Jarkko Tontin kanssa siitä, tulisiko lapsi viedä päivähoitoon vai ei. Katsoin itse kyseisen kohdan Ylen Elävästä arkistosta (kohdasta 13:05 eteenpäin) nyt jälkeenpäin, Helsingin Sanomien nettiuutisen johdattamana.

Sana "keskustella" siksi lainausmerkeissä, että alunperin keskusteluksi, peräti väittelyksi tarkoitettu alkuasetelma kääntyi aivan päälaelleen kotiäiti Nina Mikkosen avatessa suunsa. Ensimmäisen puheenvuoronsa jälkeen kirjailija (sanojensa mukaan kuitenkin "ennen kaikkea isä") Jarkko Tontti ei saanut lausettakaan loppuun keskeytyksettä. On ikävää, että noin hyvä, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe pilattiin ottamalla mukaan ihminen, joka ei suostu kuuntelemaan saati sitten millään tasolla arvostamaan keskustelukumppaninsa mielipiteitä (Tontti, tultuaan aina keskeytetyksi: "Jos mä kysyn vähän kohteliaammin: saisinko mä puhua?" Mikkonen: "Et, ku puhut niin hölmöjä."). Olisin halunnut kuunnella molempien mielipiteet asiasta. Tontti aloitti aina hyvin, kertomalla joko omakohtaisia kokemuksia tai siteeraamalla esimerkiksi ruotsalaisia tutkimustuloksia (jotka Mikkonen kumosi erittäin asiallisesti: "-- Ne on näit nollatutkimuksia, jotka ne on itse keksineet, se on niiden arvo. Ja sehän on sammuva yhteiskunta koko Ruotsi, ei siellä lisäänny mitkään muut ku maahanmuuttajat! Ei mun mielestä kannata tuoda tähän tommosta höpölöpölöllää.")

Keskustelu ei siis ollut millään tasolla rakentava eikä tuonut varmasti mitään lisäinformaatiota - ainoastaan tiedämme nyt kotiäiti Mikkosen ansiosta, että kotiäitiys on ainoa mahdollinen ratkaisu, kaikki muu on huonoa ja sitä saa haukkua vaikka kuinka. Tai sitten ei. En tiedä kuinka moni kotiäideistä on yhtä fanaattisia ja "vain-minä-olen-oikeassa"-ajattelijoita, mutta elättelen toiveita, että tuo on harvinainen poikkeus. HS:n otsikon mukaisesti Mikkonen totesi myös mm. että "lastentarhojen juuret ovat natsi-Saksassa." Myönnän, etten ole varhaiskasvatusta lukenut vielä monenkaan opintopisteen verran, mutta moiseen väitteeseen en ole ainakaan vielä törmännyt. On totta, että lastentarhojen juuret juontavat Saksaan. Lastentarhan isänä tunnettu Friedrich Fröbel (jonka pedagogiikkaan suomalainen lastentarha-aate nykyäänkin suurelta osin perustuu) perusti ensimmäisen lastentarhan vuonna 1840. ("Lastentarhan tarkoituksena ei ole vain pitää silmällä alle kouluikäisiä lapsia, vaan sen tulee antaa heille koko heidän olemustaan vastaavaa toimintaa, vahvistaa heidän ruumistaan, harjoittaa heidän aistejaan, pitää toiminassa heidän heräävää henkeään, tutustuttaa heidät luontoon ja ihmisten maailmaan. Erityisesti sen tulee ohjata heidän sydäntään ja mieltään oikein ja johdattaa heidät kaiken elämän alkulähteille ja sen yhteyteen." -Fröbel 1843 kts. Hänninen&Valli 1987, 37) En ihan ensimmäisenä keksisi lähteä tuohon mitään Hitleriä yhdistämään.

Minä olen sitä mieltä, että jokainen perhe pohtii itse omaa tilannettaan ja tekee sitten omat ratkaisunsa. Itse olen lapsena ollut seurakunnan päiväkerhossa (osapäiväisesti, muistelisin) ja muuten kotona joko äidin, isän tai jonkun hoitajan kanssa. En näe päiväkoteja samanlaisena mörkönä kuin Mikkonen, ja täytyy muistaa myös päiväkotikohtaiset erot. Päiväkotitoimintaa kuitenkin kehitetään jatkuvasti lasten parasta ajatellen. Päivärytmi on suunniteltu ennen kaikkea lapsille sopivaksi ulkoiluineen, päiväunineen ja ruokailuineen. Lapsi pyritään jatkuvasti kohtaamaan yksilönä, mutta liian suurien ryhmäkokojen vuoksi se ei aina ole mahdollista. (Siksi suosittelenkin vaihtoehdoksi ryhmäperhepäiväkotia, mutta siitä joskus toiste.)

En tuomitse kotiäitejä missään nimessä, päinvastoin. On ihailtavaa, jos voi olla lapsensa/lastensa kanssa kotona ja jaksaa puuhata kaikenlaista. En tuomitse myöskään päiväkotiin lapsiaan vieviä äitejä ja isiä. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jäädä lapsen kanssa kotiin ja moni leikki-ikäinen lapsi kaipaa jo omanikäistä seuraa ja haluaakin osallistua toimintaan, jota päiväkodit tukevat. Sen sijaan en ymmärrä sitä, miten pieninä lapset viedään päivähoitoon. Minulle jo maalaisjärkikin sanoo, että alle vuoden ikäinen lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin vanhempansa ja turvallisen kodin. Itselläni ei ole lapsia, enkä siis voi samalla tavalla tietysti puhua kokemuksesta, mutta haluaisin viedä lapseni päivähoitoon ehdottomasti aikaisintaan kolmevuotiaana. Tässäkin voi tietysti olla jo lapsikohtaisiakin eroja. Uskon, että suurin osa vanhemmista osaa itse sanoa, mikä on heidän lapselleen paras ratkaisu. Joskus vain se parhaalta tuntuva ratkaisu ei ole edes mahdollinen. Ja se pitäisi muidenkin ihmisten hyväksyä.