Väliviikko ("syysloma") vierähti niin nopeasti, ettei sitä juuri ehtinyt huomatakaan. Olin maanantaista keskiviikkoon töissä, joka päivä eri paikassa, loppuviikon tutkiskelin kandityötä varten saamiani kyselyvastauksia. Ja eilen alkoikin jo uusi periodi, sopivasti tentillä heti maanantaiaamuna kello kahdeksan. Tänään oli vuorossa sivuaineeseen liittyvä opintokäynti Luonnontieteellisessä museossa. Kävin siellä viimeksi 2010 kevät-kesällä kummityttöni kanssa, mutta ainahan museoissa voi käydä useammankin kerran. Meille esiteltiin hieman ko. museon museopedagogiikkaa, jota tuolla toteutetaankin ihailtavan runsaasti! Suunnittelusta vastaa lastentarhanopettaja-luokanopettaja -työpari, joten kaikenikäiset lapset tulee varmasti huomioiduksi. Vähän esimakua meille antoi pieni retki Afrikan yöhön... Lopuksi vielä kiersimme itsenäisesti museossa.

Parasta uudistuneessa luonnontieteellisessä museossa on ehdottomasti saa koskea -merkit. Muistan jo kummitytön kanssa käydessäni, että niitä oli hauska löytää ja tutustua aiheeseen kokeilemalla itse. Tänään eräs ruotsinkielinen perhe kiersi näyttelyä, ja kouluikäinen tyttö huomasi jotain itselleen mielenkiintoista. Käsi oli jo kurkottamassa esinettä kohti, mutta pysähtyi ennen kuin osui siihen. Hetken tyttö mietti, mutta huudahti sitten pienen vihreän kyltin nähtyään äidilleen: "Man får röra!" Nämä kyltit, sekä "saa koskea" että "ei saa koskea" (sekä kuvien että tekstin avulla esitettynä) opettavat pienillekin lapsille museoissa käyttäytymistä. Lasten kanssa lienee paikallaan myös keskustella siitä, miksei esineisiin pääsääntöisesti saa koskea (esineiden ainutlaatuisuus ja mahdollinen korvaamattomuus, ikä, hauraus...), ettei museosta tule automaattisesti vain "paikkaa, jossa kaikki kielletään ja mitään ei saa tehdä". Lapset kun luonnostaan kokevat ja hahmottavat ympäröivää maailmaa itse tekemällä ja kokeilemalla. Tämän vuoksi on myös mahtavaa, että Luonnontieteellisen museon näyttelyt ovat täynnä kaikenlaisia vedettäviä laatikoita ja luukkuja, joihin kurkistamalla saa lisätietoa. En itsekään malttanut olla avaamatta jokaista pakastearkun näköistä valkoista laatikkoa, kun sellaisen näin!

Suosittelen tätä museota lämpimästi kaikille, sekä lapsille että aikuisille! Itse olen käynyt siellä lapsesta asti, pääasiassa lähistöllä asuneiden isovanhempieni kanssa, ja muistan aina elävästi etenkin sen sisääntuloaulan ison norsun ja kaksipäisen vasikan (joka muuten löytyy museon kahviosta, ei näyttelytiloista). Toki mieleen on piirtynyt myös se kerta, kun mummi osti minulle ja siskolleni museokaupasta pienet ötökkälelut.

Lisää tietoa museovierailun järjestämisestä
Museon tehtäviä lapsille

Luonnontieteellinen museo
Pohjoinen Rautatiekatu 13
00100 Helsinki

Pääsymaksut: 6/3 e, torstaisin klo 16-18 vapaa pääsy

Ja se kandityö... se on tuollaisessa kaaosvaiheessa. Papereita miljoona, sähköisiä tiedostoja ties kuinka paljon, kirjallisuuttakin on joka paikassa. Mutta se on vain merkki siitä, että työ etenee. :) Sain eilen päivämäärän valmiin työn esittelyyn (12.12.), aion saada sen vähintään esittelykuntoon siihen mennessä. Sen ei tarvitse olla täysin viimeistelty vielä silloin, mutta tietysti mitä valmiimpi sen parempi. Tällainen tutkimustyön tekeminen on loppujen lopuksi hauskaa, mutta ei minusta tutkijaksi silti olisi. Tähän haluan kuitenkin panostaa, koska se on periaatteessa lopputyöni. En todennäköisesti tule koskaan kirjoittamaan gradua (lastentarhanopettajan koulutus on oletusarvoisesti kandidaatin tutkinto, hakea voi toki maisteriohjelmaan sen jälkeen, mutta se keskittyy enemmän sitten esimerkiksi varhaiskasvatuksen hallinnolliseen puoleen - tehtäväkenttä laajenee päiväkodin johtajiin jne), joten haluan tehdä tästä proseminaarityöstäni vähintäänkin kelvollisen. Sen verran minustakin löytyy perfektionistia, vaikka monessa asiassa "keskinkertaisuuskin" riittää. :)

Tajusin tänään, että opintoja on enää todella vähän jäljellä, ja valmistun mitä todennäköisimmin keväällä. Sivuaineopinnot ovat talven aikana ohi, kandi valmistunee jouluksi ja viimeinen harjoittelu on keväällä. Ilmoittauduin tänään tammikuussa pidettävään aineopintojen loppukuulusteluun. Tuntuu niin oudolta - ja jo valmiiksi haikealta - että opiskelut ovat kohta ohi!