Aleksis Kivi kirjeessään ystävälleen A. R. Svanströmille vuonna 1863:
"Muuten tahdon sinulle edeltäkäsin sanoa, ettei Nurmijärvi enemmän luonnon kuin taiteen puolesta voi tarjota sinulle mitään mielenkiintoista: ei ylänköjä ja laaksoja romanttisissa ryhmityksissä; ja kuitenkin nämä seudut ovat minulle ihanimmat maan päällä: semmoinen lumousvoima on lapsuuden muistoilla. Paljaita ahoja olet näkevä, yksitoikkoisia metsiä ja metsien keskellä jonkin tiheästi rakennetun maalaiskylän."
Tunnen olevani nurmijärveläinen, vaikka asun tällä hetkellä Helsingissä ja haluaisin muuttaa Tampereelle. Kummallista, mutta niin se vain on. Asuin Nurmijärvellä yhdeksäntoista vuotta, kyllä sitä helposti siinä ajassa kiintyy paikkakuntaan. Enkä tiedä mikä siinä Nurmijärvessä on niin ihmeellistä muihin kuntiin verrattuna, ei ylänköjä ja laaksoja romanttisissa ryhmityksissä, mutta semmoinen lumousvoima on lapsuuden muistoilla. Tutut paikat, polut ja metsät, ei niitä noin vain saa mielestään.
Miksi sitten asun Helsingissä? Se on ihan sattumaa, vanhempien omistama asunto ja lyhyt matka Nurmijärvelle - kunhan muutin. Lähinnä se oli vain oman tilan tarvetta, tuli olo, että piti päästä kotoa pois. Oma huone ei enää riittänyt ja halusin aloittaa oman elämän.
Yllätyksekseni en ole tuntenut koti-ikävääkään kovin paljon, aina silloin tällöin vähän. Sekin on osittain kaipausta lapsuuteen ja osittain kaipausta päästä metsiin kävelemään. Anne Mattilaa lainatakseni: Eksynyt oon asvalttiviidakkoon. Olen jo kyllästynyt loskaiseen asvalttiin, raitiovaunuihin, liian moniin autoihin, liian moniin kiireisiin ihmisiin. Ei tämä ole minun kaupunkini!
Jostain syystä haluaisin tällä hetkellä Tampereelle. Kaupunki-ihminen en ole, mutta opiskelupaikka pitäisi saada ja sen takia asua väliaikaisesti kaupungissa. (Opiskelijalla harvemmin on varaa ihanaan pikku omakotitaloon maaseudulla...) Tampereeseen olen ihastunut, se on iso, mutta tuntuu pieneltä. Tuntuu, että ihmiset siellä olisivat ystävällisempiä ja vähemmän kiireisiä. Siellä on lähellä luontoa eikä itse keskustakaan ole pelottava illallakaan. Haaveena / tavoitteena olisi siis päästä Tampereelle opiskelemaan.
Siihen asti täytyy olla tyytyväinen Helsinkiin, löytyyhän täältäkin positiivisia asioita kun tarpeeksi miettii...
Kommentit