6-5.jpg

Taiteiden yön saldo: HBL 0e, 6 postikorttia 1e).

En pidä Helsingin Taiteiden yöstä. Itse taidetarjonnassa ei ole mitään vikaa, mutta kaupunki on silloin aivan liian täynnä ihmisiä. En voi kuin ihmetellä, että mistä ne ihmismassat tulevat kun jokaisessa tapahtumapaikassa väkeä riittää tungokseksi asti ja keskustan kaduillakaan ei mahdu kävelemään.

Vietin ensin iltaani avoimen yliopiston luennolla. Matkalla sinne käteeni tyrkättiin Hufvudstadsbladet (hauskaa lukea vaihteeksi ruotsiksi). Luennon jälkeen suuntasin ihmismassojen läpi Kansallismuseoon, jonne tiesin olevan ilmainen sisäänpääsy. Käväisin viime vuonna samaan aikaan siinä aulassa, silloin siinä oli joku lasten musiikkiesitys ja talo oli aivan täynnä. Nyt onneksi sisälle mahtui ihan hyvin. Jätin kuitenkin perusnäyttelyiden katsomisen toiseen kertaan. Tutkin vaihtuvan näyttelyn - Ikonit, ihmiset ja sota - ja osuin paikalle sopivasti kesken opastuksen.

Täytyy sanoa, että jatkossa maksan mielelläni museoiden pääsymaksut ihan jo siksi, että näyttelyt saa katsoa rauhassa. Tietysti on selvää että tällaisena päivänä ihmisiä riittää, mutta mistähän se johtuu, että museoon saapuvat ihmiset unohtavat tulleensa museoon? Onko jotenkin eri asia käydä siellä "tavallisena päivänä" kuin Taiteiden yönä? Siellä ihmiset kovaan ääneen juttelivat, toiset vaihtoivat kuulumisiaan, osa sentään puhui edes aiheesta. Jonkun puhelinkin soi. Kai se on niin, että kun on paljon ihmisiä, on meteliä. Tilanteesta riippumatta. Siksi ilahdutti, kun sisään astui keski-ikäinen nainen alle kouluikäisen lapsensa kanssa: he puhuivat kuiskaten ja äiti muistutti, että "nyt ollaan museossa".

Taiteiden yö tuntuu sitä paitsi olevan suurelle osalle vain hyvä syy ryypätä. Se on yhteinen syy ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kampin Narinkkatori oli surkeaa katsottavaa kun kävelin siitä läpi. Se oli tavallista perjantai-iltaa enemmän täynnä juopottelevia teinejä korkkareissaan, vähissä vaatteissaan, meikeissään, tupakoineen kaikkineen. Väliin mahtui joitakin vanhempia ihmisiä kaljapullot ja siideritölkit käsissään. Kaupasta kannettiin 6-packeja laatikkokaupalla. Missähän se taiteellinen puoli oli? Vai tämäkö on sitä taidetta ja nämä niitä taiteentekijöitä?

Suuntasin mieluusti kotiin, omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni.