1314553549_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löysin neljännen luokan äidinkielen vihkoni (siis suunnilleen vuodelta 1998), jonne olin kirjoittanut seuraavanlaisen pienen kertomuksen:

Kummituksia

Oli kerran kummitus nimeltä Peloton. Hän ei saanut nimeään Pelle Pelottomasta, vaan hän ei pelännyt mitään, päin vastoin kaikki pelkäsivät häntä. Eräänä sateisena iltapäivänä Pelottomalla oli todella tylsää, hän kaipasi jännitystä. - Pah, voisiko joku keksiä jotain kivaa? Peloton marisi. - No mites tässä muut voivat jotain keksiä kun sinäkään et mitään keksi! haamu Hapero tiuskaisi. - Mi-minä vo-voisin keksi-ä jotain, Pelko sopersi. - Ottaisit mallia Pelosta! No, mitäs sinä keksit? Peloton kysyi. - Tu-tuota voitaisi me-mennä ulos pelottelemaan lapsia, Pelko kuiskasi. Sitten lähdettiin ensimmäisen lapsen luo: - Hu-huu! - Apua! Äitiiiiiii! - No, mitä nyt?! - Täällä on kummituksia! - Se on vain tarua. - Ai jaa.
- Huu!? Olemmeko me tarua? Hapero kysyi. - Emme, muut vastasivat. Ja niin kävi myös monen muunkin luona.

Loppu.