Se flunssa ei sitten mennytkään ohi. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin malttaa levätä paremmin... Flunssa oli jo jäämässä taakse, mutta lauantaiaamuna heräsin kamalaan oloon. Kuume oli noussut 39,1 asteeseen, mikä on minulle erittäin paljon. Raahauduin terveyskeskuksen päivystykseen (ei tarvinnut odottaa kuin noin puoli tuntia!) ja minulla todettiin ilmeisesti poskiontelontulehdus. Tämä oli kyllä hyvin kiireisen "tutkimisen" perusteella (muutama kysymys ja taskulampun heilautus jonnekin nielun suuntaan), mutta kyllä tuo antibioottikuuri tuntuu auttaneen. Ei sitä keuhkoputkentulehdustakaan suljettu pois, mutta näiden lääkkeiden pitäisi ilmeisesti olla avuksi siihenkin. Sain siis 10 päivän antibioottikuurin (en edes muista milloin viimeksi olen ollut antibiooteilla, ehkä joskus lapsena?) ja kasan mm. limaa irrottavia lääkkeitä ym. Nyt olo on jo huomattavasti parempi ja huomenna olen jo menossa yliopistolle. Tämän viikon olen vain levännyt ja perunut kaikki menot. Huomista ei voi perua, mutta perjantai on taas vapaata, joten eiköhän tämä tästä. Nyt tämä on lähinnä niistämistä ja satunnaista yskimistä (johtunee noista lääkkeistä). Mutta mitä tästä opimme: muistakaa levätä tavallinenkin flunssa kokonaan ohi, ettei tarvitse kärsiä tällaisia tauteja. Se lauantaiaamun olo oli nimittäin aika kamala...

Muita ajankohtaisia asioita:

  • Marjatta Kallialan uusin kirja Lapsuus hoidossa? on julkaistu. (En malta odottaa, että pääsen siihen käsiksi!) Pidän Kallialan kirjoitustavasta aiempien kirjojen perusteella, myös hänen luentonsa ja ryhmätuntinsa ovat lähes poikkeuksetta yksiä koulutuksemme antoisimmista. Kirjan julkaisun yhteydessä mediassakin käydään taas vähän aikaa keskustelua päivähoidon nykytilasta ja lastentarhanopettajan roolista (kunnes se taas unohdetaan). Olen Kallialan kanssa samoilla linjoilla oikeastaan kaikesta, mitä aiheen tiimoilta tähän asti ollaan saatu lukea (itse kirjaa en vielä voi lukematta kommentoida vielä).

    "Ihmettelen, että päivähoitoa pidetään alana, jossa koulutuksella ei ole merkitystä." (Suomen Kuvalehti) Tämä asia kyllä ihmetyttää minuakin ja välillä pistää vihaksikin. Ärsyttää ajattelemattomat kommentit siitä, miten kuka tahansa voisi tuosta vaan mennä päiväkotiin ja "leikkiä lasten kanssa". Päiväkodit ajatellaan paikoiksi, jossa aikuisilta ei vaadita muuta kuin sitä, että "vähän leikkii, vaihtaa vaippoja ja katsoo ettei ne karkaa mihinkään". Kaikki pitkäjänteinen toiminta, pedagogisen toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi, aikuisen oikea läsnäolo (ei vain fyysinen), lapsen kasvun ja kehityksen tunteminen ja esimerkiksi ryhmä- ja tiimityöskentelytaidot tuntuvat unohtuvan. Uskokaa tai älkää, mutta kommentti "olen minäkin kasvattanut lapseni ja ihan hyviä ihmisiä niistä tuli, miksi päiväkodissa tarvittaisiin korkeakoulutusta" on hyvinkin yleinen. Mukavaa, että välitätte näin paljon siitä, millaisessa ympäristössä ja millaisten ihmisten kanssa lapset suurimman osan päivästään viettävät... Mitä jos menisit lääkäriin ja sinulle todettaisiin, että "meillä ei nyt juuri ole täällä lääkäreitä, mutta nämä hoitajat hoitavat heidän työnsä". Kävisi ehkä mielessä, että heillä ei ole samanlaista koulutusta ja ammattitaitoa hoitaa juuri näitä sinun oireitasi samalla tavalla kuin lääkärikoulutettu ihminen. Miksi päivähoito olisi poikkeus? Miksi meillä koulutettaisiin erikseen opettajia ja hoitajia, jos käytännössä olisi "ihan sama, kuka tekee mitä" ja "hoitajat voivat tehdä samat asiat kuin opettaja, vaikka heillä on täysin erilainen koulutustausta"? Ja sanottakoon vielä sekin, että kasvatustieteen kandidaatin koulutus ei tietenkään takaa sitä, että lastentarhanopettaja on oletusarvoisesti erittäin hyvä ja pätevä työssään - kyllä minäkin olen nähnyt ns. huonoja opettajia. Mutta näitä ammattitaidottomia työntekijöitä on joka ikisessä ammatissa. Ns. huonot lastenhoitajat ovat vähintään yhtä yleisiä, jos näin saa sanoa.
     
  • Kuulin hyviä uutisia entisestä lukiostani: Rajamäen lukiosta uuden median kirjoittamisen pilottilukio. Lehtijutun mukaan lukio alkaa tehdä yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kanssa (lukion äidinkielen opettaja tekee väitöskirjaansa ko. yliopistolle): "Lukion opiskelijat saavat suorittaa uuden median kirjoittamisen verkkokursseja ja valinnaisia lähiopintoja. Lisäksi lukiossa voidaan suoraan hyödyntää uusinta pedagogista tutkimustietoa." Uuden median kirjoittamisella tässä artikkelin mukaan tarkoitetaan digitaalista, ns. multimodaalista kirjoittamista - tekstiin kuuluu siis olennaisesti myös esimerkiksi kuvat ja hyperlinkit. Teksti ei ole vain teksti, vaan se linkittyy moneen muuhun yhteyteen. Eli tiivistetysti ikään kuin blogiteksti. Tässäkin pääasiassa on teksti, mutta jokaisen tekstin yhteydessä on aiheeseen edes löyhästi liittyvä kuva, ja kirjoitusta laajentaakseni olen lisännyt tarvittavat linkit, jolloin lukija voi halutessaan lukea aiheesta enemmän. Tietysti myös sosiaalinen media (voi että olen oppinut inhoamaan tuota sanaa, saati sitten lyhennettä some) on varmasti hyvin edustettuna.

    "Ensi syksynä täysin uusien lukiotilojen myötä, saamme käyttöömme tehokkaan WLAN-verkon ja älytauluin varastetut luokkatilat. Tarjoamme opiskelijoillemme myös henkilökohtaiseen käyttöön kannettavat tietokoneet sekä Microsoftin [email protected] -oppimisympäristön (- -) ensimmäisen vuoden opiskelijat saavat pienellä omavastuulla käyttöönsä miniläppärit, jotka he voivat lunastaa itselleen opiskelujen päätyttyä. (- -) Sen lisäksi katsomme, että myös muilla opiskelijoilla on tietotekniset valmiudet uuden median kurssien suorittamiseen."

    En voi muuta kuin todeta, että olisinpa vielä lukiossa! Tämä olisi ollut niin minun aiheeni - ylipäänsä äidinkielen opetukseen panostaminen. Olisin ollut aivan varmasti innoissani (koska olen jo nyt, vaikkei tämä minua mitenkään koskekaan). Olen iloinen lukion puolesta, se nimittäin kieltämättä kaipaa tällaista päivitystä ja ikään kuin piristysruisketta. Sekä henkisesti että fyysisesti.