Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin jälleen suositut Kirjamessut. Olin itsekin sunnuntaina katsomassa, millaista oli tänä vuonna. Käteen jäi kolme kirjaa, joista kaksi signeerattuja, yksi ilmaislehti, muutama esite tai kirjanmerkki sekä yksi karkki.

Kirjamessut on siinä mielessä mukava tapahtuma, että huomaa kuinka paljon ihmiset yhä lukevat. Aika ajoin mediassa pohditaan lukevatko suomalaiset enää. Menkääpä noille messuille ja todetkaa se myyntipisteissä vallitseva hullunmylly ja kassikaupalla kirjoja kantavat ihmiset. Kyllä me vielä luemme.

Pidän Kirjamessujen tunnelmasta. Siellä on pitkät jonot niin monille kassoille kuin sille ainoalle löytämälleni pankkiautomaatillekin, mutta kukaan ei valita. Jonoissa on hyvää aikaa vilkuilla salaa, millaisia kirjoja ihmiset lukevat. Millaiset ihmiset ostavat ties kuinka monennen Päätalonsa, millaiset ihmiset uusimman sarjakuva-albumin. Paitsi yleisö, myös myyjät ja esittelijät ovat poikkeuksetta ystävällisiä. Kukaan ei tyrkyttänyt väkisin esitettä, vaan kaikki jakoivat niitä ikäänkuin ohimennen ja hymyn kera. Hirveästihän siellä on aina ihmisiä ja väkisin törmäillään ja väistellään, mutta en muista nähneeni ketään tuimana tai ärsyynyneenä. Kirjojen ystävät kohtaavat.

Sekin on oleellista, että kirjailijat ja lukijat kohtaavat toisensa. Paitsi että kirjailijoita haastatellaan ja he kertovat avoimesti uudesta kirjastaan ja siihen liittyneestä prosessista, he myös kävelevät ja katselevat muiden ihmisten joukossa. Messuilla kierrellessä saattaa törmätä keneen tahansa. Ei ole ollenkaan harvinaista, että yksi suosikkikirjailijoistasi kävelee rauhallisesti ohi, yhtenä lukijana muiden joukossa.

Kirjat ja lukijat kohtaavat vuodesta toiseen. Suuri kiitos hänelle, joka keksi Kirjamessut.