(Kuva: Lahden Kaupunginteatteri / Tarmo Valmela

Käytiin lauantaina katsomassa Lahden Kaupunginteatterin näytelmän Tohvelisankarin rouva. Näytelmä perustuu Maria Jotunin samannimiseen teokseen, jota en harmikseni ole vielä lukenut (vaikka olen kyllä Jotunista tehnyt aikonaan yhdeksännellä luokalla kirjailijaesitelmän). Vierailevana näyttelijänä teatterissa vieraili Taneli Mäkelä.

Parasta Lahden Kaupunginteatterin isossa näyttämössä (osuvasti nimeltään Juhani-näyttämö) on ehdottomasti nimenomaan itse näyttämö. Tämän näytelmän lavasteet olivat huikeita ja lavasteiden vaihtoakin on näyttävästi käytetty tehokeinona. Myös näyttelijäntyö oli omasta mielestäni huippua, ja no - Taneli Mäkelä on Taneli Mäkelä. Ei siihen muuta voi sanoa. :) Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos vain on mahdollisuus!

Mutta yleisö sen sijaan. Ensimmäinen näytös meni suurimmaksi osaksi siihen, että keskityin hengittämiseen: se parfyymin ja ties minkä tököttien katku, joka leijaili katsomossa (etenkin meidän edessä olevilla paikoilla) oli jotain sanoin kuvaamatonta. Itse en ole yleensä kovin herkkä hajuvesien ym. tuoksulle, mutta kyllä minunkin hajusteidensietokyvylläni hyvänen aika raja on! Väliajalla "tuoksu" oli jo onneksi hieman haihtunut eikä hihaa tarvinnut pitää jatkuvasti nenän edessä. Mutta siis: älkää suihkuttako niitä haju- ja partavesiä litratolkulla juuri ennen julkisille paikoille siirtymistänne, ihan meitä kanssaihmisiä ajatellen. Kaikki eivät olisi varmasti tuossa kyenneet istumaan ja teatterikokemus olisi mennyt kokonaan pilalle.

Tohvelisankarin rouva