Päiväkotityössä on se hyvä puoli, että pääsee kuuntelemaan suosikkikappaleitaan ja voi itse päättää mitä kuunnellaan - jos nimittäin sattuu pitämään lastenmusiikista.

Löysin työpaikkani kaapista pinon vanhoja kasetteja, ja eilen kuunneltiin tottakai niitä vanhimpia, legendaarisia ja nostalgisia lauluja. Esimerkiksi Rautavaaran laulamana ja niin edelleen. Seurasin mielenkiinnolla lasten reaktioita (lapsia oli siinä huoneessa sillä hetkellä vain 3-4), kun Fröbelin Palikat (tykkään kyllä siitäkin) vaihtuivat hieman huonosti kuuluvaan ja vähän särisevään kasettiin, jonka kanteen lyijykynällä kaunokirjoitetuista laulujen nimistä ei saanut enää selvää.
Ensin oli ihan hiljaista, ja kaikki kuuntelivat hämmästyneinä. Pian he sitten huudahtelivat "tää on hei meijän autossa" ja "tää on hei mun Puuhevosessa!" Oli ilahduttavaa huomata, että vanhoja lastenlauluja kuunnellaan ja kierrätetään edelleen. Suurkiitos etenkin PMMP:lle, joka teki loistavan Puuhevonen-albuminsa (jota kuuntelen aina sijaisena ollessani eri päiväkodeissa, se pitäisi hankkia omaksikin)!

Pienessä ruokailua edeltävässä yhteisessä tuokiossa (jossa katsomme päivämäärät ja muut sellaiset asiat) luin tällä viikolla Ti-Ti Nalle -kirjasta lyhyen sadun, ja olin erittäin iloinen siitäkin, että nuo lapset tiesivät toki Ti-Ti Nallen ja katselivat tänään myöhemminkin sitä kirjaa. Jumppatuokiota vetäessäni eräällä viikolla soitin Ti-Ti Nallen Kirppulaulun, ja kaikki tuntuivat pitävän sitä ja siihen keksimiäni jumppaliikkeitä hauskoina. (Olen huomannut, että mikä tahansa laulu on lasten mielestä hauska, kunhan se on tarpeeksi lyhyt ja toistuu usein ja joka kerralla nopeammalla temmolla..) Olen nimittäin itse henkeen ja vereen Ti-Ti Nalle -fani, ollut jo pienestä pitäen. Meillä on kuunneltu sitä niin vinyyliltä, kasetilta kuin cd:ltäkin ja laulettu mukana uudestaan ja uudestaan. Lapsena ei kerta kaikkiaan siskon kanssa voinut siivota yhteistä huonetta muuten kuin Siivouslaulun tahdissa ("Siivota, siivota, siivota täytyy / tavarat on mullin mallin"). Mieleen on jäänyt myös esimerkiksi leikki, mitä leikimme jonkun talvisen Ti-Ti Nalle -laulun tahdissa olohuoneessa, kävellen ympyrää ja ylittäen erilaisia esteitä (tuoleja, sohvia). Tai kuinkahan monta videokasettiakin meillä on, missä minä laulan näitä lauluja yleensä yöpaita päällä ja kolme vuotta nuorempi sisko a) tekee taustalla jotain ihan muuta tai b) yrittää matkia minun hienoja tanssiliikkeitäni.  Arvatkaapa kuinka iloinen olin löytäessäni eräältä kirpputorilta sen saman Ti-Ti Nalle -kirjan, mikä on töissäkin!

No, puolustuksekseni vielä lausun tähän loppuun, että musiikkimakuni kattaa kyllä muitakin genrejä kuin lastenlaulut... Mikään ei ole ihanampaa tapaa aloittaa työpäivä kello seitsemän, etsiä radiosta Iskelmän taajuus, keitellä rauhassa puuroa ja odottaa, että ensimmäiset lapset saapuvat!

(Ja kyllä, olen huomannut käyttäväni sulkeita aivan ärsyttävän kamalan paljon.)