(Pahoittelen huonolaatuista kuvaa, se on pieni osa suuremmasta kuvasta vuodelta 2008.)

Tällä hetkellä eniten mielessä pyörii Helsingin kaupunginvaltuuston erikoinen päätös säilyttää varhaiskasvatus sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa, kun yli 70% kunnista on sen jo siirtänyt opetus- ja kulttuuriministeriöön - sinne, missä perusopetuskin on. Valtakunnallisella tasolla hallinnonalamuutos toteutuu vuonna 2013. Helsinki siis poikkeaa linjasta päätöksellään hyvin rajusti. Kaiken lisäksi Helsingissä kuitenkin ruotsinkielinen päivähoito on jo siirtynyt sivistystoimen puolelle. Tässä ei vain ole mitään järkeä ja se suututtaa.

Katsoin osan istunnosta jälkikäteen netistä (http://www.helsinkikanava.fi/fi/kaupunginvaltuusto, 30.11.2011 suunnilleen kohdasta 3:36 eteenpäin), ja en voi kuin ihmetellä joitain kommentteja. Minusta sosiaaliviraston kannattajat näkivät selvästi varhaiskasvatuksen nimenomaan perheiden (tuki)palveluna ja paikkana, jonne lapsi jätetään vanhempien työpäivän ajaksi, kun taas opetusviraston puoltajien lähtökohtana oli lapsi ja se, millaista varhaiskasvatus nimenomaan lapsen kannalta on. Kommentit siitä, että varhaiskasvatus ja perusopetus ovat aivan eri asioita (ja siksi pitäisi pitää sosiaalivirastossa), olivat myös jotenkin kummallisia (no tottakai ne eroavat toisistaan) ja siinä ajattelussa kyllä unohtui itse lapsi, sillä sama lapsihan se on, joka käy ensin varhaiskasvatuksen ja siirtyy esiopetuksen kautta perusopetukseen! Ei se lapsi yhtäkkiä 6-vuotiaana muutu jotenkin toiseksi. Opetusviraston puoltajat pyrkivät nimenomaan luomaan tästä oppimispolusta johdonmukaisemman vähentämällä hallinnollisia raja-aitoja. Myöskään opetusviraston puolustajat eivät ole missään vaiheessa väittäneet haluavansa muuttaa varhaiskasvatusta koulumaiseksi, päinvastoin. Tämä kommentti osoittaa tietämättömyyttä siitä, millaisen koulutuksen lastentarhanopettajat saavat. Meilläkin joka ikisellä kurssilla painotetaan leikkiä ja sen merkitystä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Ja tämä koskee myös esi- ja alkuopetuksen sivuainetta!

Päätös kertoo myös aika paljon siitä, kuinka paljon yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia tässä kaupungissa arvostetaan: ei ollenkaan. Olenkin keskustellut useiden kohta valmistuvien lastentarhanopettajaopiskelijoiden kanssa, ja tähän mennessä kaikki ovat olleet sitä mieltä, etteivät halua jäädä Helsinkiin töihin. Mieluummin minäkin lähden naapurikaupunkeihin, joissa lastentarhanopettajien ammattitaitoa ja koulutusta arvostetaan. 

Helsingin päätökseen otettiin kantaa sekä OAJ:stä että SOOLista (Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto):

OAJ: Helsingin päättäjät sortuivat valtapeliin - lapsen etu unohtui

SOOL: Helsingistä varhaiskasvatuksen takapajula