1408801.jpg


Päiväkoteihin mahtuu jos jonkinlaista lastenhoitajaa ja lastentarhanopettajaa – näin olen huomannut.

Olen tehnyt vuodenvaihteesta lähtien sijaisuuksia eri päiväkoteihin, yhden päivän sijaisuuksista kahteen viikkoon. Keikat olen saanut erään henkilöstövuokrausfirman kautta. Koulutusta ei toistaiseksi ole, enkä ole opiskelijakaan, olen ainoastaan aiemmin tehnyt hieman noita sijaisuuksia. Kokemuksen kautta siis.

Toisissa päiväkodeissa olo on heti ovesta astuttuani tervetullut ja huomaa, että minua on odotettu. Muut aikuiset ohjaavat ja kertovat oma-aloitteisesti mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä minä voisin tehdä. Heidän kanssaan pystyy juttelemaan helposti mistä tahansa. Näissä päiväkodeissa lapsetkin tuntuvat olevan muita päiväkoteja osaavampia ja iloisempia.

Sitten on niitä päiväkoteja, joissa pitää vilkuilla kelloon tunnin välein, josko työaika pian loppuisi. Usein sen huomaa jo saapuessaan, että ”täällä en viihdy.” Joku osoittaa paikan takille ja laukulle, ja sitten alkaa pohtiminen, että mihin ryhmään minut laitetaan. Jotain käsketään seuraamaan, ja löydän sitten tieni oikeaan ryhmään. Siellä sitten katselen, että ”tämmöistä täällä...” Ja kukaan ei sano minulle mitään. No, tuleepa ainakin väkisin yritettyä olla sosiaalisempi ja oma-aloitteisempi. Ehkä olen niin nuoren näköinen ja etenkin kun kuulevat ettei ole koulutusta, että he eivät viitsi turhaan alkaa selitellä ”talon tapoja” tai muuta. Tai he haluavat minun olevan paljon oma-aloitteisempi. Tai olettavat, että tiedän kuinka jokaisessa päiväkodissa toimitaan.

Lasten kanssa tulee helpommin toimeen, harvoin ne kovin paljon ujostelevat, monet tulevat itse kyselemään kaikkea ja kertomaan mitä ovat piirtäneet. Olisivatpa aikuisetkin samanlaisia.