Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivä menee täällä flunssasta toipuessa (molemmilla tämän talouden jäsenillä), eli ei mitään erityistä ystävänpäivän viettoa. En ole koskaan oikeastaan viettänyt ystävänpäivää. Joskus kouluaikoina oli hauska tehdä ystävänpäiväkortteja (olen tehnyt kortin jopa mm. kissalleni...) ja ehkä kokoontua muutaman kaverin kanssa viettämään aikaa, mutta nykyään 14.2. on päivä muiden joukossa. Vierastan tällaista "pakollista" muista-tänään-ystävääsi -päivää, samalla tavalla kuin pidän halloweeniakin turhana juhlana (ystävänpäivässä nyt on siihen verrattuna edes jotain järkeä).

Mutta kuten totesin, minun tämänvuotinen ystävänpäiväni koostuu seuraavista asioista:
- isot paketit nenäliinoja
- kurkkupastillit ja Strepsilsit
- särkylääkkeet
- monta kuppia teetä
- televisio ja sohva
- tuo toinen samasta taudista kärsivä

Jouduin raahautumaan tänään yliopistolle kurjasta olosta huolimatta, sillä ko. tunneilla on läsnäolopakko enkä vain jaksa ruveta sitä korvausrumbaa ja korvaavia tehtäviä. Olen muutenkin ylitunnollinen kurssien kanssa, en mielelläni jätä mitään väliin (oli läsnäolopakkoa tai ei) koska mistä sitä tietää milloin tulee jotain tulevaisuuden kannalta tärkeää tietoa. Ajattelin jo tänään puolilta päivin, että jos olo vielä pahenee tai seuraavan luennon luentosalissa on huono ilma, lähden kotiin. Ensimmäisillä tunneilla sain jo turhan monta yskäkohtausta ja jouduin siksi poistumaan välillä. Onneksi tässä salissa oli kuitenkin ihan hengitettävä ilma ja pärjäsinkin yskimättä kertaakaan! Ja onneksi jäin, koska luento oli erittäin mielenkiintoinen. Huomenna jäisin jälleen mielelläni kotiin, mutta heti aamusta on opintokäynti erääseen kouluun, enkä haluaisi olla sieltäkään pois (koska se on mielenkiintoinen ja koska sen korvaaminen voi olla hankalaa). Torstaina on onneksi lyhyt päivä ja perjantaina ei olekaan mitään, joten voin koko pitkän viikonlopun vain maata sohvalla ja katsoa Sydämen asialla -sarjan ensimmäistä tuotantokautta dvd:ltä. Se on ollut näiden sairastelupäivien pelastus. :)