1249568744_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään kolahti postiluukusta se kuuluisa paksu kirjekuori, mikä ei tosin tullut yllätyksenä. Olin osannut jo varautua hirveään paperi- ja informaatiotulvaan, mutta kyllä se lappujen täyttely ja nettisivujen selaaminen silti hengästytti. Liity sinne ja liity tänne, muistathan tehdä tämän ja muistathan toimittaa tuon asian, palauta tämä paperi ja säilytä tuo itselläsi. Jopa erilaisia muistilistoja uudelle opiskelijalle oli monessakin paperissa. Sinänsä tietysti hyvä, eiköhän kaikki asiat tullut jotakuinkin selväksi. Ja onpa ainakin listoja, joista tarkistaa mitä on vielä tekemättä. Huomenna heti käyn palauttamassa palautettavat paperit, minkä jälkeen katson sitten nuo opintotukiasiat ja muut sellaiset. Ensi viikolla tarkoitus on lähteä reissuun ja olla tien päällä mahdollisesti seuraavaakin viikkoa, joten huomenna pitää kaikki paikan päällä hoidettavat asiat ja papereiden palautukset hoitaa, jotta hoituvat ajoissa.

Niin moneen paikkaan on näin alussa heti mahdollisuus liittyä (kaiken maailman järjestöihin jotka ajavat juuri minun etuani), että rupesin ajattelemaan, että en olekaan menossa vain opiskelemaan. Kauheat paineet on tutustua ihmisiin, osallistua ja niin edelleen. Valitse sitten siinä että mihin haluat osallistua ja mikä on tärkeää ja mikä ei. No, sellaista se on. Olin minä ihan pihalla jo lukionkin alussa (sanottakoon puolustukseksi, että kaikki järjestelyt eivät olleet koulunkaan puolesta ihan selviä, ryhmänohjaajakaan ei osannut ensimmäisenä päivänä esimerkiksi sanoa, että miten oma "lukujärjestys" suunnitellaan...) ja tämä luonnollisesti eroaa siitäkin aika paljon. Eiköhän tässä kaikki asiat selviä. (Oikeastaan mikään ei ole tällä hetkellä sinänsä epäselvää, kunhan on vaan pää pyörällä kaikesta informaatiosta ja muistettavista asioista.)

Lienee ehkä syytä varoittaa kaikkia tämän blogin lukijoita: etenkin näin alussa täällä harvemmin tulee näkemään mitään muuta kuin silmitöntä yliopistohehkutusta ja opiskeluasiaa, todennäköisesti vailla päätä tai häntää. :)