Tutustuin Rauha S. Virtasen luomaan Seljan perheeseen vasta aikuisiällä, vasta muutama kuukausi sitten. Nyt olen lukenut koko sarjan ja olen vakaasti sitä mieltä, että olisin ollut aivan rakastunut näihin kirjoihin siinä ala- ja yläasteen vaihteessa, jolloin tutustuin muihinkin tyttökirjaklassikkoihin. Kyllä minä näihin nytkin ihastuin, etenkin ensimmäisten kirjojen tyttöihin.

Ensimmäistä kirjaa, Seljan tyttöjä, aloittaessani olin kiusallisen tietoinen kaikista niistä vaikutteista, jotka selvästi olivat tulleet Louisa M. Alcottin Pikku naisista (jonka tunnen kuin omat taskuni, jonka olen lukenut kymmeniä kertoja). Alkuasetelma oli lähes samanlainen, ainoastaan suomalaisversiona. Onneksi tarina lähti kulkemaan suhteellisen pian omia polkujaan ja ehkä juuri erilainen miljöö teki lopulta kuitenkin eron näiden kirjojen välille. Toisin kuin Pikku naisissa, pidän siitä, että Seljan perheen tytöt eivät ole kirjasarjan edetessä niin orjallisesti sellaisia stereotypioita kuin millaisiksi heidät ensimmäisen kerran määriteltiin. (Mietipä esimerkiksi Pikku Naisten Bethiä: kerran kiltti tyttö, aina kiltti tyttö. Tai Amy: kerran turhamainen, aina turhamainen.) Tytöt kasvavat ja kehittyvät luonteeltaan, kaikki tekevät virheitä ja ovat muutenkin aidompia ihmisiä. Ehkä Seljojen hahmojen heikkous ovat isä ja äitipuoli (no, etenkin isä), jotka pysyttelevät melko taustalla tai ovat vain olemassa jossain. Toisaalta sarja kertoo pääasiassa perheen lasten tarinaa, johon vanhemmat vaikuttavatkin pääasiassa taustalta. Ja on todettava, että Alcottin ja Montgomeryn tyttökirjaklassikot olivat klassikkoja jo tuohon aikaan - ne ovat vaikuttaneet paitsi selvästi kirjailijaan itseensä, myös oikeasti sen ajan lapsiin ja heidän leikkeihinsä.

Sarjan ensimmäiset kirjat (Seljan tytöt, Tapaamme Seljalla ja Virva Seljan yksityisasia ja osittain Tuntematon Selja) olivat suosikkejani. Niissä ollaan vielä turvallisesti lapsuudessa ja koetut ongelmat ovat sellaisia "lasten ongelmia". Että tykkääkö tuo minusta, olenko minä hyvä ihminen, "mitä äitikin ajattelisi", ja niin edelleen. Maisemat ovat suomalaiset ja tunnelmat ovat vähän kärjistettynä sellaisia "perinteisiä 50-luvun maaseudun kesätunnelmia" (siis siinä mielessä kuin minä ne koen, en toki ole elänyt 50-luvulla), mikä minusta on positiivinen asia, ja mitä uudemmista kirjoista jäin kaipaamaan.

Ensimmäisten kirjojen aikana koin myös paljon sellaisia olisinpa minäkin tehnyt noin lapsena -hetkiä. Omia näytelmiä ja maailmanparannuskerhoja (jälleen samankaltaisuutta Pikku naisten kanssa). Jossain vaiheessa tajusin, että ehkä olen jossain määrin vastaavia juttuja tehnytkin, mutta 90-luvun versioina. Oli meilläkin omia esityksiä ja kaiken maailman salaseuroja, joilla ei tosin ollut ihan yhtä yleviä tavoitteita kuin Seljoilla ystävineen. Ehkä meillä oli liikaa virikkeitä, eikä aikaa oman itsen ja maailman pohtimiseen jäänyt niin paljon. Ja meidän virikkeittemme määrä ei edes ollut suuri verrattuna tähän päivään. Niin muuttuu mailma, Eskoni.

Virtanen palasi Selja-sarjaan vielä 2000-luvulla. Sarjan neljäs kirja, Tuntematon Selja, ilmestyi vuonna 1964. Viides osa, Seljalta maailman ääreen, ilmestyi vuonna 2001 ja viimeinen osa, Seljan Tuli ja Lumi, 2009. Kaksi viimeisintä kirjaa poikkeavat melko suuresti aiemmista, siinä tytöt ovat jo vanhempia, toisilla heistä on jo omiakin lapsia. Sen lisäksi suurin muutos on, että tapahtumat sijoittuvat Suomen lisäksi vahvasti myös Chileen ja sen aikaiseen poliittiseen ilmapiiriin. Itse henkilökohtaisesti koin tämän hieman vieraaksi, ja huomasin lukevani paljon syventyneemmin kaikki "Suomi-jaksot". Ja koska luin koko sarjan lähes yhtäjaksoisesti, aikahyppäys kirjojen välissä tuntui erikoiselta. Tämä on kuitenkin ihan ymmärrettävää ottaen huomioon kirjojen kirjoittamisen väliin jäävän pitkän aikajakson. Alkuperäiset Seljojen lukijat ovat hekin jo aikuisia ja he luultavasti suhtautuvat uusiin osiin eri tavalla (voisin kuvitella, että ajattelevat lähinnä, että "mitä heille myöhemmin tapahtui?").

Ja pakko vielä sanoa, että en ymmärrä ihan kaikkia avioliittoja, joita viimeisen kirjan aikana syntyy. "Miksi ihmeessä se meni just tuon kanssa naimisiin eikä esimerkiksi tuon toisen?" Voisin esittää vastaväitteitä eräällekin liitolle vaikka kuinka, mutta juonipaljastusten vuoksi jääköön tällä kertaa... :)

Mutta suosittelen tätä sarjaa lämpimästi, jos on yhtään perinteisten tyttökirjojen ystävä (kyllä minä tätä pojillekin suosittelen, termi on vähän harhaanjohtava) tai haluaa "palata 50-luvulle". (Ja pahoittelen tässä merkinnässä näkyvää sitaattimerkkien ylikäyttöä, minuakin ärsyttäisi.)

Rauha S. Virtasen Selja-sarja:

Seljan tytöt (1955)
Tapaamme Seljalla (1957)
Virva Seljan yksityisasia (1960)
Tuntematon Selja (1964)
Seljalta maailman ääreen (2001)
Seljan Tuli ja Lumi (2009)

Seljoista kirjoitettu mm. näissä blogeissa:
Humisevalla harjulla
Lastenkirjahylly
Sallan lukupäiväkirja
Saran kirjat