Kävin lauantaina katsomassa ensimmäisen näytelmäni Lahden Kaupunginteatterissa. Kyseessä oli irlantilaisen Enda Walshin näytelmä Sähköinen tanssisali (New Electric Ballroom, 2005), jonka on suomentanut Sami Parkkinen ja ohjannut Tuomo Aitta.

Näytelmässä on kolme sisarta: "vanhapiiat" Breda (Kirsti Wallasvaara) ja Clara (Eeva-Kirsti Komulainen) sekä nuorempi sisko Ada (Lumikki Kouki). Bredalla ja Claralla on taustallaan kokemus Sähköisestä tanssisalista ja siellä esiintyneestä Roller Roylesta ja ns. menetetystä rakkaudesta. Tarina on tuttu Adallekin sisartensa kertomuksista - he kaikki kolme käyvät tapahtumia näytelmänomaisesti läpi kerta toisensa jälkeen. Mukana on myös erikoinen kalakauppias Patsy (Jussi Puhakka), jonka merkitys kasvaa näytelmän loppua kohti.

Tässä näytelmässä juoni ei ole kuitenkaan tärkein osa. Sen sijaan tunnelmat, mielikuvat, metaforat ja erilaiset teemat ovat näytelmän suola. Sähköinen tanssisali on yksi niistä näytelmistä, joita miettii pitkään jälkeenpäin ja oivaltaa jatkuvasti uusia asioita ja tasoja.

Sähköinen tanssisali ei ole mitenkään helppo näytelmä ainakaan katsojalle, tuskin näyttelijällekään. Se sisältää melko pitkiä monologeja ja näyttämöllä varsinaisesti tapahtuu melko vähän. Silti se ei missään vaiheessa ollut ollenkaan tylsä tai pitkästyttävä, päinvastoin! Lavastus ja puvustus on kaikessa karuudessaan erittäin hieno ja toimiva - tuntuu, että kaikkien esineiden olemassaolo on tarkkaan mietitty. Näytelmässä isoa osaa näyttelee vesi (aina kraanavedestä vuoroveteen), sitä oli mielestäni osattu myös käyttää juuri oikeissa kohdissa ja oikealla tavalla.

Näyttelijäntyö Sähköisessä tanssisalissa on huimaavaa. Roolit ovat herkullisia, ne kehittyvät ja niistä paljastuu jatkuvasti lisää. Kiinnostavin oli Adan monitasoinen rooli ja Lumikki Kouki tulkitsi tätä erittäin hienosti ja toimivasti.

Jos teillä on mahdollisuus mennä katsomaan tätä näytelmää Lahden Kaupunginteatteriin ja vähänkin pidätte ei-ihan-perinteisestä näytelmästä, niin suosittelen! Minun tekisi oikeastaan mieli mennä katsomaan tämä uudelleen.

 

Lahden Kaupunginteatteri:

"Kajahtanut, traaginen ja hauska näytelmä kolmesta tukehduttavan pienessä merenrantakaupungissa asuvasta sisaresta, pelosta, häpeästä ja ensirakkauden ihmeitä tekevästä voimasta.

Kaksi vanhempaa sisarta, Breda ja Clara, ovat neljä vuosikymmentä sitten ihastuneet samaan tanssipaikkojen laulajatähteen, ja tältä saatujen rakkaudenlupausten pettäessä he sulkeutuivat pysyvästi taloonsa. Vuosikymmenten häpeä ja elämätön elämä, naisten neljänseinän sisään pakkautunut intohimo, raivo ja riemu purkautuvat merkilliseen rituaaliin, jossa tarunhohtoinen matka Sähköiseen tanssisaliin käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Tuo matka täyttymyksen odotuksesta kirvelevään tappioon osoittaa heille aina ja ikuisesti sen lohduttoman tosiasian, että vastasyntyneen olisi parempi pysyä kohdussa kuin tulla osaksi tätä juorujen, ihmisyyttä kutistavien sanojen myrkyttämää maailmaa.
Tämän onnettoman lumouksen murtava surullisen hahmon ritari on näytelmässä kestoahdistunut kalakauppias Patsy, yksinäinen ja hervoton mies, joka kaikkien hämmästykseksi avaa nuorimmalle sisarelle Adalle
oven maailmaan jossa kaikki tuntuu hetken aikaa mahdolliselta."

Ohjaus Tuomo Aitta
Suomennos Sami Parkkinen
Lavastus ja puvut Tiina Makkonen
Valosuunnittelu Jukka Pätynen
Äänisuunnittelu Otso Nykänen
Rooleissa Eeva-Kirsti Komulainen, Lumikki Kouki, Jussi Puhakka ja Kirsti Wallasvaara

ESITYKSEN KESTO 2 tuntia 30 min.