1239290412_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt on sitten julkaistu tämän vuoden VAKAVA-kokeen materiaali: seitsemän artikkelia yksissä kansissa. Haen siis lastentarhanopettajan koulutukseen Helsinkiin. Kolmas kerta toden sanoo. Kun katson taaksepäin kahta aikaisempaa koetta, niin on vaikea itse sanoa mikä meni vikaan. Olen silti sitä mieltä, että jokin meni - en olisi varmastikaan ollut vielä valmis opiskelemaan yliopistoon. Nyt olen ylimääräisen vuoden verran saanut tehdä lastenhoitajan sijaisuuksia ja nähnyt jos jonkinlaista päiväkotia. Kuten Marjatta Kalliala yhdessä pääsykoeartikkelissa toteaa: "Käsitykset lasten kanssa toimimisesta siirtyvät ammatilliselta sukupolvelta toiselle: jos opiskelija ei näe iloista ja hersyvää yhdessäoloa, hän ei osaa sitä kaivatakaan. On tärkeää nähdä mielihyväntäyteistä vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä jo opiskeluaikana." Minä olen saanut nähdä päiväkoteja, joissa aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus on laadukasta, mutta myös päiväkoteja, joissa sitä ei tunnu olevan nimeksikään. Minulla on mitä verrata. (Joskin täytyy muistaa, että tilanne on päiväkodissa hieman eri silloin, kun paikalla on tuntematon sijainen ja silloin, kun "oma porukka" on koossa.)

Jos olisin päässyt opiskelemaan aiemmin, en olisi esimerkiksi voinut ottaa vastaan viime vuoden puolella tekemääni neljän kuukauden sijaisuutta ryhmäperhepäiväkodissa. Se jos mikä oli opettavaista. Siinä oppi kaikenlaista hyödyllistä käytännön työstä ja asioihin ehti muodostua jonkinlainen rutiini.

Opiskelu Avoimessa yliopistossa puolestaan on ollut ns. pehmeä lasku yliopistotasoiseen opiskeluun. Kurssi kerrallaan, kirja kerrallaan. Kieli tulee tutummaksi eikä enää heti säikähdä vieraampia sivistyssanoja. Toki töiden ohessa opiskelu on haastavaa, mutta onnekseni minulla on "työpaikka", jossa saan itse valita minä päivinä työskentelen. (Teen siis keikkaluontoista työtä ja voin melko vapaasti valita milloin haluan mennä sijaiseksi.) On siis mahdollista viettää "opiskelupäiviä". Se on hyvä myös näiden pääsykokeiden vuoksi, kuukauden ajan on käytännössä pakko vähän joustaa töistä, vaikka se tarkoittaakin sitä, että rahaa ei tule. (Kesätöitäkin pitäisi muka jostain löytää - tältä alalta niitä kun on vähänlaisesti.)

Takaisin pääsykoeaineistoon. Se vaikuttaa ensilukemalta paljon viimevuotista kiinnostavammalta. Ennen kaikkea se vaikuttaa ymmärrettävältä. Olen lukaissut artikkelit läpi kerran, sen tarkemmin syventymättä. Lisäksi olen lukenut kolme ensimmäistä artikkelia alleviivaten. Toistaiseksi siis motivaatio on kohdallaan ja lukeminen on ollut tehokasta. Katsotaan, mitkä ovat tunnelmat parin viikon päästä...

Samalla tässä on menossa neljän opintopisteen kurssi Avoimessa, aiheena varhaiskasvatuksen didaktiikka. Osasin onneksi ennakoida vähän ja luin tenttikirjan läpi jo ennen VAKAVAn julkaisua. Siihen pitäisi kuitenkin syventyä jossain vaiheessa vielä tarkemmin. Nyt kuukauden aikana on pääsykoe luonnollisesti kuitenkin se tärkein juttu, tentin voi vaikka uusia sitten myöhemmin. Positiivista on, että jossain määrin tuo kurssi ja pääsykoe tukevat toisiaan. Ei ainakaan ole kyse "ihan eri asiasta".

Saa nähdä miten käy. Hauskaa pääsiäistä kaikille!