Iloinen yllätys tänä aamuna: TV2:lta tuli 8.50 Peukaloisen retket ja heti perään Matka maailman ympäri! Ensin mainittu tulee lauantaisin kymmeneltä ja jälkimmäinen sunnuntaisin kymmeneltä, ja molemmat tulevat ilmeisesti maanantaisin 8.50 eteenpäin vielä uusintana. Peukaloisen retkiä näkee myös Yle Areenasta.

(Yle.fi: Syksy tuo Nils Holgerssonin ja Phileas Foggin)

Jos satun heräämään aamuisin tarpeeksi aikaisin nähdäkseni lastenohjelmia, pidän yleensä vähintään tv:tä päällä. (No onhan se päiväkotityössä hyvä olla vähän kärryillä siitä, mistä ohjelmista lasten puheissa ja leikeissä on kyse...) Olen vähän kyllästynyt siihen "voi voi kun nykypäivän lastenohjelmat on niin täynnä väkivaltaa ja räiskimistä", mutta monesti noin tulee kyllä itsekin ajateltua. Tuntuu, että joko ohjelmat ovat juuri tuota tai sitten toista ääripäätä: hävettävän pienellä budjetilla tehtyä unettavaa, kyllästyttävää ja pitkästyttävää "ohjelmaa". Aina ei tarvitse olla räiskimistäkään - esimerkiksi tänään tv:stä tuli lastenohjelma nimeltä Hirveä Henri. Muuten ihan mukava ja jopa hitusen opettavainenkin sarja, mutta tempo on tälle päivälle tyypillisesti hengästyttävä. Jatkuvasti joku joko huutaa, kiljuu, juoksee, kaatuu, hyppii tai tekee kaikkia yhtä aikaa. Hetkeäkään ei pysytä paikoillaan tai puhuta hiljaa. Tämän huomasi selvästi heti kun seuraavaksi tuli em. Peukaloisen retket (myönnettäköön, että pidin sitä itse lapsena usein tosin melko tylsänä). Sen sijaan Matka maailman ympäri sisältää kaikenlaista menoa ja meininkiä, mutta silti tunnelma pysyy samaan aikaan rauhallisempana. Ehkä se on osittain sen piirrosjäljenkin ansiota.

Kyllä tänäkin päivänä silti tulee lastenohjelmaa, jota minä kutsuisin laadukkaaksi. Edelleen Pikku Kakkonen on sellainen turvallinen ohjelma, jota kuulemma vanhemmat huoletta antavat lapsensa katsoa vaikkeivät itse olisi siinä vieressä (tosin minä kyllä pelkäsin pienenä jossain vaiheessa Rölliä kauheasti - aina oli pakko juosta keittiöön kun tunnari lähti pyörimään). Toisaalta Pikku Kakkosessa on myös ne kuolettavan tylsät ohjelmat, mutta vastapainoksi niitä hyviäkin. Eikä sillä budjetillakaan aina ole merkitystä: ajatelkaapa vaikka vanhaa kunnon Hapsiaista. Toimivaksi hahmoksi riitti ihmisen käsi!

On joka tapauksessa mukavaa, että näitä vanhojakin lastenohjelmia esitetään uusintoina (siitäkin huolimatta, että ne saa nykyään myös dvd-versioina).