Helsingin kaupunginmuseo 100 vuotta. Kuvat: Helsingin Kaupunginmuseon asiakaslehti Sofia 2/2011.

Postiluukusta kolahti tänään kahdesti vuodessa ilmestyvä Sofia-lehti, tällä kertaa ulkoasultaan selvästi uudistuneena. Kun aiemmissa numeroissa kantta on koristanut harmaasävyinen mustavalkovalokuva, oli ilme nyt paljon aiempaa graafisempi. Ja, no, mainostoimistomaisempi. Lehti kertookin seuraavaa:

"Kaupunginmuseo laati viime syksynä mainostoimisto Familyn kanssa brändistrategian, jolla halutaan vahvistaa museon tunnettuutta lukuisista näyttelypisteistä ja moninaisista palveluista muodostuvana kokonaisuutena. Olennainen osa brändiä on Familyn suunnittelema ja nyt juhlavuonna käyttöön otettu uusi visuaalinen ilme, joka luo yhtenäisyyttä museon tarjonnan runsauteen. Ilmeen ydin on selkeä ja leikkisä, kolmikielinen logo. Sitä tydentää moneen muotoon taipuva värikäs mosaiikki, joka elävöittää uudistuneen Sofia-lehdenkin sivuja. Brändin kolmas perusosanen on iskulause Muistaa sen elävästi, joka nostaa esiin kaupunginmuseon luonteen aikaansa seuraavana yhteisen muistin vaalijana." (Sofia 2/2011, s. 21.)

Minusta tuo mosaiikki-idea on ihan hauska ja nykyaikainen, joskin ehkä jossain määrin jo hieman käytetty idea. Ainakin blogimaailmassa samankaltaisia kuva-, väri- ja kuviosommitelmia on näkynyt jo hyvinkin pitkään. Logossa sen sijaan on jotain, josta en ainakaan ensisilmäyksellä pidä. En osaa edes selittää mitä se on, mutta jotain. Ehkä en vain ymmärrä sitä "jujua", minusta se näyttää vain a) erittäin tyypilliseltä museon logolta ja b) irralliselta o-kirjaimelta. En ole koskaan pitänyt siitä, että yksittäinen sana (tässä "museo") hajotetaan ja kirjaimia levitellään sikin sokin. Kaikkein kamalin esimerkki tästä on Liikenneviraston uusi logo, jota ei voi kuin kauhistella aina kun se tulee vastaan. Siis: liik-enne-vira-sto? Jos sana on pakko saada joistain kohdista poikki ja useammalle riville, niin tehkää hyvät ihmiset se edes alakoulun ensimmäisellä luokalla opittujen tavutussääntöjen mukaan! Tässä museon logossa eniten omaa silmääni häiritsee tuo irrallaan muista oleva o-kirjain. Osaisiko joku selittää, miksi se on tuolla kaukana? Toisaalta hyvällä tahdolla ajatellen ja tarkkaan katsellen logo voisi kokonaisuutena muodostaa jonkinlaisen nuolen oikealle, mutta sen verran epäselvä se kuitenkin on etten tiedä onko sitä ajateltu niin. Ja kielipoliisi minussa sanoo nyt, että logossa lukee "Helsingin kaupungin museo", ei niinkään Helsingin kaupunginmuseo, mikä sen kaiketi pitäisi olla. Ei sillä, että se tässä yhteydessä tarkoittaisi merkittävästi jotain muuta, mutta kun kyseessä on kaupunginmuseo niin sen pitäisi olla kaupunginmuseo.

Mutta se kritiikistä. Toisaalta välillä pitää uudistua ja olisi tässä voinut pahemminkin mennä metsään. Ja pääasia on sisältö, joka tässä lehdessä minua eniten ilahdutti. Tulossa on vaikka mitä sellaista, mitä odotan innolla jo nyt. Luvassa on paljon kiinnostavaa ennen kaikkea lapsille - olen iloinen, että museo on huomannut panostaa näin paljon tulevaisuuden museokävijöihin.

Sofia-lehden mukaan (s.10-11) Sederholmin talo omistetaan ensi vuonna lapsille. Lokakuussa Mauri Kunnaksen koirahahmot täyttävät talon ja vievät "hauskalle aikamatkalle entisajan Suomeen". Ja tämän sanotaan olevan esimakua! Näyttely kulkee nimellä Enteet ja ennustukset Koiramäen tapaan ja sen sanotaan olevan ensimmäinen lapsille suunnattu näyttely Sederholmin talossa. Se perustuu Kunnaksen kuvituksiin pääosin teoksissa Koiramäen talossa ja Koiramäen talvi. Näyttelyn esineistö on Turusta, Kuralan kylämäen Elävän historian kylän opetuskokoelmista, jota tässä näyttelyssä Helsingin kaupunginmuseo on täydentänyt muutamalla uudella teemalla ja omalla esineistöllään. Uskon, että tämä näyttely löytää kävijänsä ja toisinpäin!

Enteet ja ennustukset Koiramäen tapaan
1.10.2011 - 31.01.2012
ke-su klo 11-17, to klo 11-19
Sederholmin talo, Aleksanterinkatu 18

Koiramäki-näyttelyn lisäksi olen iloinen tästä lokakuun alussa ilmestyvästä kirjasta Melkoinen museoretki. Lehti kertoo seuraavaa:

"Sata vuotta täyttävä Helsingin kaupunginmuseo julkaisee juhlavuotensa kunniaksi lastenkirjan Suomessa ennennäkemättömästä aiheesta. Suositun Christel Rönnsin eloisasti kuvittama Melkoinen museoretki kertoo Oton ja Emman museovierailusta, joka yllättäen tempaa heidät seikkailuun museon uumenissa. Tarinan vauhdikkaat käänteet tutustuttavat kaikenikäiset lukijat siihen, mitä nykyaikaisen museon kulissien takana tehdään ja miten monenlaista väkeä museossa työskentelee. Kirja ilmestyy suomeksi ja ruotsiksi lokakuun alussa, ja sen voi ostaa Museokaupasta, Sofiankatu 4, kaupunginmuseon omalta osastolta Helsingin kirjamessuilla 27.-30.10.2011 sekä Akateemisesta kirjakaupasta." (Sofia 2/2011, s.15.)

Tämä kirja on välttämätön ostos!

Kolmas ilahduttava asia ja toinen melkein-yhtä-välttämätön ostos on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen ja kaupunginmuseon yhteistyössä julkaisema teos On meillä nasta täti, joka esittelee leikkikenttien perinteisiä laululeikkejä. Esimerkkeinä lehdessä mainitaan Hura hura häitä, Kotini on Riio Raa ja Pikku Matin auto. Tämä syyskuun alussa (eli pian!) ilmestyvä kirja on saatavissa niin ikään Museokaupasta, osoitteesta Sofiankatu 4.

Tämän(kin) Sofia-lehden voi noutaa ilmaiseksi kaupunginmuseon eri toimipisteistä tai tilata sen suoraan kotiinsa täältä.