1251738306_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

LTO-fuksi 2009

Tänään alkoi minun yliopisto-opiskeluni käyttäytymistieteellisen tiedekunnan orientoivalla päivällä. Jakauduttiin ensin aamupäivällä tuutor-ryhmiin ja kierreltiin keskustakampusta. Minulle suurin osa paikoista oli tuttuja avoimen yliopiston kautta, mutta hyvä ne oli nähdä silti. Huomenna on ymmärtääkseni tiedossa ainakin kiertelyä tuolla Siltavuorenpenkereellä, jossa pääasiassa tulen opiskelemaan. Hyvä, sillä siellä en ole käynyt kuin kerran (viemässä papereita) ja se on minulle ihan vieras paikka.

Kävimme syömässä Porthanian Unicaféssa ja täytyy sanoa, että ei varmasti jäänyt ainoaksi kerraksi. Opiskelijahintainen lounas 2,50e, sis. pääruuan lisäksi salaatin ja leivän.

Seuraavaksi istuimmekin muutaman tunnin kuuntelemassa yleensä yliopisto-opiskelusta ja opiskelijaelämästä. Jälkimmäinen ei henkilökohtaisesti niin hirvittävästi kiinnosta ainakaan tässä vaiheessa. Jäi sellainen kuva, että yliopistoon päästyään pitäisi aloittaa ihan uusi elämä, tutustua uusiin ihmisiin, vaikuttaa kaikkeen, osallistua, käydä tapahtumissa, juhlia arki-iltaisin... Minä haluaisin vain opiskella ja viettää samanlaista vapaa-aikaa kuin nytkin (puuhailla rauhassa kotona jotain tai J:n kanssa ja niin edelleen). Pitääkö yliopistosta tulla koko elämä? Kaikki painottavat, että tämä on ainutkertaista aikaa elämässä ja pitää nauttia siitä ja juhlia ja että opiskelua ei saa ottaa turhan vakavasti. On lohdullista ajatella, että kaikkeen ei ole pakko osallistua. Että minun ei ole pakko lähteä yhdellekään baarikierrokselle jos en halua. Ei ole pakko liittyä yhteenkään järjestöön tai olla vaikuttamassa yhtään missään. (En tarkoita ettenkö aikoisi koskaan tehdä mitään, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa.)

Sain haettua tänään opiskelijakorttinikin. Parasta on, että tänään matkustin viimeistä kertaa pitkään aikaan junalla aikuisen hinnalla. Tänään Lahti-Helsinki 13,80e, seuraavalla kerralla 6,90e. Tervetullut alennus!

Tästä se alkaa. :)