1294684158_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1294684141_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1294684170_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onpa väsynyt olo. Tänään oli pitkästä aikaa taas ensimmäinen työpäivä. Se tarkoittaa tietysti huonosti (tai hädin tuskin) nukuttua yötä ja väsynyttä iltapäivää ja iltaa. Siihen päälle vielä jumiutuneet niskat ja juomatta jäänyt päiväkahvi niin olin kyllä melko poikki töistä päästyäni. Mieli olisi tehnyt ruveta vaan päiväunille, mutta en onneksi sortunut. Se nyt olisi kaikkein vähiten järkevää tässä vaiheessa. No, kuppi kahvia, inspiroivia blogeja, vähän tv:tä ja kuppi teetä - eiköhän tämä tästä. Täytyy kuitenkin päästä ajoissa nukkumaan. Huomenna herätys jo ennen kuutta. Jännittää vähän aamuvuoro, kun en tunne ollenkaan ryhmän lapsia saati heidän vanhempiaan (takana nyt siis vasta yksi päivä tuossa päiväkodissa). On siellä onneksi muiden ryhmän aikuisia paikalla ja tämänkin ryhmän lastenhoitaja tulee paikalle kahdeksalta. Tällaisen tauon jälkeen on aina vähän epävarma olo uuteen paikkaan mennessä. Toisaalta siihen on jo tottunut ja tiedän kokemuksesta, että jo toinen päivä samassa paikassa on aivan erilainen. Silloin tietää jo suunnilleen kyseisen ryhmän rutiinit ja perussäännöt ja toimintatavat. Pari lasta saattaa jo muistaa nimeltä, useamman ulkonäöltä (paitsi että ne ovat ulkona kurahousuissaan, haalareissaan ja talvihatuissaan ihan erinäköisiä kuin sisällä).

Sain siis viikon pituisen sijaisuuden eräässä päiväkodissa, alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Ensi maanantaina alkavatkin sitten kevätkauden ensimmäiset luennot ja ahkera opiskelu. Työnteolle jää vain joitakin yksittäisiä päiviä, siksi on hyvä että sain tämän koko viikon sijaisuuden. Kaikki ylimääräinen raha tulee kyllä tarpeeseen.