Kesän ensimmäinen vierailuni Taaborilla oli tänään. Meillä oli Lean tanssiharjoitukset avustajien ja näytelmän hääparin kesken. Oli tietysti mahtavaa päästä tanssimaan, opettelemaan erilaisia koreografioita ja liikkeitä, mutta kaikkein parasta oli ehdottomasti itsessään Taaborille pääsy. Sitä on alitajuisesti odottanut siitä lähtien kun sieltä viime syksynä Kullervon viimeisen esityksen jälkeen lähti. Silloin oli haikea olo (mutta oli onneksi muuta ajateltavaa, kiitokset eräälle henkilölle).
En ole ollut tuolla toiminnassa mukana kuin vasta kesästä 2006, mutta silti oli niin kotoisa olo kiivetessä mäkeä ylös. Sellainen "vihdoin täällä" -olo. Porukasta en tuntenut kuin puolet, mutta nuo uudet tulokkaatkin tuntuivat viihtyvän hyvin. Heiltä löytyi kai oikeanlainen "taabor-asenne". Siellä on aivan omat aikataulunsa ja jopa ilmastonsa - se on aivan kuin toinen maailma. Siellä on vain mahdotonta murehtia mitään ongelmia tai ylipäätään ajatella mitään mäen ulkopuolista asiaa. Sellaisten, jotka eivät tuolla ole olleet mukana, on varmaan vaikea ymmärtää suhtautumistani (ja tiedän etten ole ainoa näin ajatteleva). Sitä on vaikea selittää.
Taaborinvuori kuuluu kesään ja kun sinne kerran menee, ei sieltä halua pois.
Kommentit