1472342.jpg

Kuinka monelle teistä käsite kevätkiire on tuttu? Se tulee aina yhtä huomaamattomasti kuin kevätkin, eikä sitä koskaan osaa odottaa. Yhtäkkiä huomaa, että kalenteri on täydempi kuin muina vuodenaikoina yhteensä ja aikaa pitäisi yrittää varata ties mille. 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä alkuunkaan.

Miksi tällainen ilmiö tapahtuu aina vain keväisin? Syynä voi tietysti olla se, että keväällä herää haluamaan lisää ja lisää asioita, mieli tekee järjestellä jos jonkinmoista tapahtumaa, ja lisäksi pitäisi hoitaa edellisetkin pois alta. Kouluaikana kevät oli myöskin kiireistä, oli loppukokeita ja kaikenlaisten projektien loppuunsaattamista. Kevätjuhlat ja muut juhlat veivät oman aikansa.

Minulle kiirettä on keväisin tuonut eniten yhtäkkiä lisääntyneet teatteriharjoitukset. Syksy ja talvi menee usein harjoitellessa, ja keväällä tulevat sitten ne kuuluisat ylimääräiset harjoitukset ja esitykset. Se on hauskaa ja ihanaa, mutta kyllä sitä aina huokaisee helpotuksesta kun yksi projekti on kalenterista pois. Sitten alkaakin jo seuraava juttu - kesällä esitettävät näytelmät.

Paikkakunnalta toiselle liikkuminen tuo tietysti lisää aikataulujen sovittamista. Periaatteessa asun Helsingissä ja siellä ovat työt, mutta kaikki muu onkin sitten Nurmijärvellä tai kauempana. Julkiset eivät koskaan kulje juuri niihin aikoihin kuin niiden haluaisi kulkevan. Oma auto olisi hyödyllinen tässä tilanteessa, mutta Helsingissä se tuntuisi kovin epäkäytännölliseltä.

Huomenna täytyy soittaa paikkaan X ja perua työkeikka Y, ja yrittää saada tilalle joku vaihtoehtoinen keikka Z, joka loppuisi ehdottomasti ennen kello 17. Mikäli tuo onnistuu, voin huokaista helpotuksesta ja ilmoittaa pääseväni ainakin melkein ajoissa maanantaina paikkaan K ja keskiviikkona paikkaan T. Mikäli se ei onnistu, joudun perumaan jälleen tapaamisen K ja myöhästyn liian pahasti paikasta T. Että ei tämä turhan monimutkaista ole, ei...

Toisaalta kevääseen kuuluu tämä tietynlainen kiireen tuntu. Se on ihan hauskaakin välillä, ihan väsymiseen asti en ole itseäni vielä toistaiseksi uuvuttanut. Ahdistavinta on nimenomaan se paikasta toiseen juokseminen, yleensä itse niissä paikoissa on sitten mukavaa ja rentouttavaakin. Täytyy aina vain pitää mielessä, että kevään vaihtuessa kesään kiire aina helpottaa ja silloin ehtii tehdä niitä vähemmän akuutteja asioita.

Todettakoon vielä tähän loppuun, että suurkiitos sille, joka keksi kalenterin! Ilman en pärjäisi.