1253214476_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Eilen kuvataiteen ryhmätunnilla tuli mieleen lukiomme kuvataiteen opettaja. Tämänhetkisellä opettajalla kun on vähän samantapainen opetustapa. Vasta lukiossa opin, että kuvis on kivaa ja luovaa, eikä se välttämättä edellytä piirustustaitoa. Eri välineisiin tutustuminen ja erilaisten tekniikoiden kokeileminen laajensi näkemystä siitä, mitä kuvataide itse asiassa on. Oli kiinnostavaa perehtyä vähän siihen historiaankin, jota ei koskaan aiemmin ollut käsitelty. Tulin sitten ajatelleeksi opettajia yleisemminkin - minulla on selkeästi mielessä opettajat, joista pidin kovasti lukioaikana. En oikeastaan erityisemmin edes muista niitä, joiden tunneilla en niin viihtynyt. Ajattelin siis kirjoittaa kouluhistoriani opettajista, jotka ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen.

Jos aloitetaan kronologisesti ala-asteesta, ensimmäisenä tulee jostain syystä mieleen historiaa opettanut Tiina M. En osaa sanoa mikä hänen opetustavassaan on erityisesti jäänyt mieleen (muistan sen sijaan inhonneeni ko. aineen tehtäväkirjaa ja lukeneeni mielelläni vapaa-aikanani varsinaista tekstikirjaa), mutta tämä opettaja oli olemukseltaan mielestäni ihana ja mukava ja ystävällinen. Pidin paljon myös ensimmäisen luokan opettajastani Tiina A.:sta. Ja oikeastaan kaikista muistakin, vaikka ainahan sitä kavereiden kesken piti valittaa kun "se on niin tiukka" tai kun "se ei saa mitään kuria". Luulen kyllä, että meidän ala-asteen luokka oli ihan kiva ja kiltti ainakin yleensä. Oli silläkin ne omat pahiksensa, mutta en usko kenenkään opettajan menettäneen hermojaan mitenkään totaalisesti meihin. Tuntuu myös, että silloin kun minä vielä olin ala-asteella (menin ekalle 1995), oppilaat olivat ihan erilaisia kuin nykyään. No, aika tietysti kultaa muistot ja on eri asia olla itse oppilas kuin tarkastella asiaa ulkopuolisena...

Yläasteesta minulla on ylipäätään erittäin hatarat muistikuvat, en tiedä miksi. Selvemmin minulla on ala-aste mielessä. Yläasteella rakastin äidinkieltä ja meillä oli ihana opettaja, Marketta L. Ainakin minä tykkäsin. Opettaja, joka jollain tavalla arvosti sitä, mitä kirjoitin (jälkikäteen itse luettuna ainekirjoitukseni olivat äärimmäisen ylinaiiveja jne, mutta kirjoitin ne kuitenkin ihan sydämestäni) ja ehkä sitäkin, että olin oikeasti kiinnostunut kirjallisuudesta. Hän on ehdottomasti yksi niistä opettajista, jotka minuun ovat tehneet vaikutuksen. Yläasteella meillä oli myös yhdeksännen luokan ajan musiikissa sijainen, Arimo T., jonka opetustavasta pidin kovasti. Ensimmäistä kertaa oikeasti ikinä minulle opetettiin musiikkia niin, että minäkin opin. Lähes kaiken sen vähän mitä osaan musiikin saralla on peräisin yhdeksänneltä luokalta. Yläasteen kolmas mieleenjäänyt opettaja oli Eija K., joka opetti minulle englantia ja saksaa. Muistan vieläkin ne kannustavat kommentit ainekirjoitusten palautusten jälkeen, kun kielioppi tai sanasto ei ollut välttämättä mennyt ihan oikein, mutta teksteissä oli aina selkeä juoni ja sitä oli kuulemma helppo lukea ja ymmärtää. Tällaisia kommentteja kirjoitin silloin päiväkirjaanikin ylös (kaikilta näiltä kolmelta opettajalta), yläasteikäisenä janosin kommentteja minusta itsestäni ja osaamisestani. Tai no, ylipäätään sitä, että ihmiset puhuivat minulle jostain.

Lukiossa olin samassa koulussa kuin yläasteenkin, mutta kukaan noista mainitsemastani opettajasta ei opettanut lukion puolella. Muutama opettaja opetti sielläkin (ainakin historian, ruotsin ja filosofian/uskonnon). Lukiossa ehdoton suosikkiopettajani oli äidinkielenopettaja Satu L-P., joka tuli kouluun kun olin lukion kolmannella ja käytännössä pelasti meidän kaikkien äidinkielen ylioppilaskirjoitukset. Löysin taas sen, mitä olin rakastanut äidinkielessä ja kirjallisuudessa, mikä oli ollut kateissa lkaksi ensimmäistä lukiovuotta. Uskaltaisin väittää, että tämä opettaja on se, joka on kaikkein eniten minuun vaikuttanut. Huomasin, että myös asiatekstien kirjoittaminen voi olla kivaa ja luovaa. Parasta oli, että saimme palautetta kirjoitelmistamme ja tehtävistämme! Toinen lukioaikainen opettaja, josta pidin, oli ruotsinopettaja Eeva L., joka opetti minulle ruotsia jo yläasteella (muistaakseni 8. ja 9. luokalla). On varmasti hänen ansiotaan, että kiinnostukseni ruotsiin on säilynyt koko kouluajan tähän päivään asti. Tarpeeksi aktiivinen ja tarmokas opetusote, erilaiset tavat opettaa (keskusteluja, pelejä, tehtäviä, musiikkia, esitelmiä) ja jatkuva suullinen palaute (ns. ohimennen annetut kehut jokaiselle) takasivat sen, että tunneilla istui mielellään. En ole koskaan kokenut ruotsia mitenkään tylsäksi, inhottavaksi tai muutenkaan negatiiviseksi. Ehkä siksi valitsin tänään kahdesta vaihtoehtoisesta kurssikirjasta (toinen englanniksi, toinen ruotsiksi) ruotsinkielisen. (Ongelmani on aina ollut enimmäkseen sanaston puute, huomasin sen jälleen. Ymmärrän lauserakenteet ja että "tämä tässä on selkeästi verbi, mutta mitä se tarkoittaa?")

On toki opettajia, jotka jäivät tässä mainitsematta ja joita muistelen pääasiassa positiivisessa mielessä. Itse asiassa on vain harva opettaja, jonka opetuksesta en pitänyt tai jonka tunneilla en erityisemmin viihtynyt. Ja usein niidenkin tunneilla oli ainakin joskus ainakin jotain hyvääkin. Olen aina tykännyt koulusta.