2071049.jpg

Olen sitä mieltä, että elokuvissa käyminen on aivan liian kallista. Siksi tilaisuus pitikin hyödyntää, kun sain joitakin vapaalippuja äidiltäni. Nyt on nähty kaksi erilaista suomalaista elokuvaa: Päätalo ja Kummeli - Alivuokralainen.

Päätalon päätin käydä katsomassa jo silloin vuosi sitten, kun ensimmäiset trailerit alkoivat pyöriä. Sen lisäksi, että pidän suomalaisista historiallisista elokuvista sekä kirjallisuudesta, oli yhtenä syynä kiinnostukseeni pääosan esittäjä Kai Lehtinen (joka ohjaa meille Nummisuutareita Kivi-juhlille). Kieltämättä se myös häiritsi katselukokemusta, kun mielessä pyöri jatkuvasti asioita, kuten: "Noinhan se tekee silloin ja silloin harjoituksissa" ja "Tuon ja tuon se on varmaan keksinyt tuohon itse." Päätalon kirjoja en ole toistaiseksi vielä lukenut yhtäkään, mutta joskus varmasti vielä luen.

Päätalo oli hyvä elokuva, kun siihen ei suhtautunut liian kriittisesti ja piti mielessä, että elämänkerran sijaan siinä kerrottiin suurinpiirtein, miten Kalle Päätalosta tuli kirjailija Päätalo. Muutamia epäoleellisia ja epäselviä kohtauksia lukuunottamatta kokonaisuutena se oli mielestäni oikein toimiva elokuva. Murteilla puhuminen ja kauniit maisemat ovat tietenkin aina positiivista. Loistavaa näyttelijäntyötä kaikilta!

Uusin Kummeli-elokuva on taas sitten esimerkki vähän toisenlaisesta suomalaisesta elokuvasta. Olen itse pienempänä joskus katsellut Kummeleita telkkarista, ja myönnän, etten aina ole oikein syttynyt sellaiselle huumorille. Tähänkin elokuvaan suhtauduin suurella varauksella - turhaan. Elokuva oli mielestäni älyttömän hauska ja repliikit niin hiveän oivaltavia toisinaan, että vaikea olisi ollut olla nauramatta. Alusta asti huomasi, että Alivuokralainen oli alunperin tehty teatterin lavalle, mutta se toimi yllättävän hyvin elokuvanakin. Repliikit olivat teatterille tyypillisiä ja dialogia käytiin nopeilla syötöillä, mikä harvassa elokuvassa toimii. Tähän se kuitenkin sopi paremmin kuin hyvin. Paljonhan tässä oli kliseitä ja Kummeleille tyypillisiä absurdejakin kohtauksia, mutta aina se vain jaksoi naurattaa. Näyttelijäntyötä ei voi tämänkään elokuvan kohdalla muuta kuin kehua.

Nyt ei hetkeen pitäisikään sitten tulla kauheasti sellaisia "pakko nähdä" -elokuvia. Tylsää, että ne omasta mielestä hyvät elokuvat tulevat aina yhtä aikaa parin kuukauden sisällä, ja sitten jää aina monta lupaavaa katsomatta.