Teen tällä hetkellä lastenhoitajan sijaisuuksia eri päiväkodeissa henkilöstövuokrausfirman kautta. Saan siis käytännössä korkeintaan paria päivää ennen tietää, minne menen seuraavaksi. Esimerkiksi tällä hetkellä tiedossani on huominen, ja huomenna (perjantaina) on soitettava firmaan, ja kysyttävä löytyisikö maanantaille jotain keikkaa. Todennäköisesti on. Toimiva systeemi, vaikka mieluiten olisinkin päivästä toiseen vain yhdessä ja samassa päiväkodissa.
"Keikkailussa" on hyvät ja huonot puolensa. Huonoiksi mainitsisin erityisesti sen, että joutuu jatkuvasti menemään uuteen paikkaan, opettelemaan aina vain uudestaan talon tavat, lasten nimet ja omat tehtävät. Ja kuten kaikki tietävät, yleensä se ensimmäinen työpäivä missä tahansa on vähän...sellainen. Toinen päivä on aina vähän helpompi, kun tietää jo mitä odottaa. Kun sitten samassa työpaikassa onkin minimissään vain sen ensimmäisen päivän, tuntuu jo etukäteen turhauttavalta opetella talon tavoille. Ja päivä kuluukin enimmäkseen vain sellaiseen häsläämiseen, että olet siellä missä tunnutaan tarvitsevan. Monet lastenhoitajat päiväkodeissa ovatkin sanoneet, että he eivät tällaista työtä jaksaisi. Mutta minkäs teet. Mieluummin otan aina tietysti sen pidemmän keikan, pisimmilläänkin olen ollut tosin vain pari viikkoa.
Toisaalta tuo sama asia voidaan nähdä myös positiivisena. Uuteen paikkaan meneminen on kerta kerralta helpompaa ja itsensä esitteleminen joka päivä uudelleen ja uudelleen henkilökunnalle, vanhemmille ja lapsille muuttuu jatkuvasti luontevammaksi. Ajatus esimerkiksi työhaastattelusta tai ylipäätään uuteen paikkaan (oli se sitten päiväkoti, muu työpaikka tai ylipäätään itselle vieras tilanne) menemisestä ei tunnu enää ollenkaan niin ylitsepääsemättömältä kuin ennen. Ainahan se tietysti jännittää, mutta se lienee normaalia ja toisinaan ihan suotavaakin. (Teatterissakin pieni alkujännitys tuo vain oikeanlaisen fiiliksen.)
Päiväkodit ovat kuitenkin erilaisia, kuten joskus kirjoitinkin. Jossain otetaan avosylin vastaan "pelastavana enkelinä" kun henkilökuntapula uhkaa, jossain katsotaan nenänvartta pitkin, että "tuolla ei ole koulutustakaan, katsotaan nyt osaako se mitään". Toisiin paikkoihin on helpompi mennä kuin toisiin. Onneksi useimmat ovat olleet mukavia. Opiskelevalle (ilmoittauduin tosiaan sinne avoimeen yliopistoon) tällainen tapa työskennellä on sopiva, sillä vapaapäiviä on helppo ottaa, jos ei ole sopinut keikkaa minnekään. Se on pois ainoastaan omasta rahatilanteesta, eikä sen syitä tarvitse kenellekään selitellä.
--
Minä: Kuinkas vanha sä olet?
Poika (n. 2v): Iso poika.
Minä: Kuinka monta vuotta?
Poika: Tosi iso poika.
Kommentit