(Mökillä 2007.)

Tänään alkoi Nelosella paljon mainostettu Dance, joka siis perustuu So you think you can dance -formaattiin (amerikkalaisversio nähty niinikään Nelosella nimellä Tanssi, jos osaat!). Tuomareina tässä kotimaisessa versiossa toimivat - jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi - Marco Bjurström, Merja Satulehto sekä ilmeisesti aina joku vieraileva tuomari. Ainakin ohjelman lopussa "seuraavassa jaksossa" -pätkässä vilahti balettitanssija Minna Tervamäki, odotan innolla! Pidän ko. tanssijasta paljon (tai sitten se on vain nimi, joka on jäänyt mieleen), näin hänet ensimmäisen kerran Kansallisbaletin Gisellen nimiroolissa, vuotta en kyllä muista (joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla joka tapauksessa, olisiko ollut vuonna 2000?).

Ohjelman ensimmäisen jakson katsottuani en voi muuta todeta kuin että olen positiivisesti yllättynyt. Tanssijoiden taso oli alusta asti kova eikä siinä Idolsien ja muiden tapaan mässäilty niiden heikompien kokelaiden esityksillä. Toki pari heikompaakin näytettiin, mutta sekään ei ollut sellaista "tuomarit repeävät nauruun ja heittelevät ivallisia kommentteja vain koska niin kuuluu tehdä" -meininkiä. Niille, jotka eivät päässeet jatkoon, sanottiin vain että valitettavasti et pääse jatkoon. Monia kehotettiin jopa jatkamaan treeniä, koska potentiaalia ja intohimoa tanssiin löytyy, tekniikkaa vain puuttuu.

Tällaisen ohjelman jälkeen alkaa itsekin tehdä mieli osallistua tanssikursseille. Omalla kohdallani aikaa säännölliselle harrastukselle ei tosin tällä hetkellä ole (opiskelut sen verran epäsäännöllisiä, etten uskaltaisi sitoutua ryhmään), joten täytyy tyytyä Yliopistoliikunnan ryhmäliikuntatunteihin, joista onneksi löytyy tanssillisempiakin tunteja (aerobicista alkaen). Niihin kun voi osallistua juuri silloin kun haluaa eikä haittaa, vaikka jäisi useampi tunti välistä.

Olen itse asiassa harrastanut joskus tanssia. Tanssin aikoinaan parin vuoden ajan balettia Nurmijärven Tanssiopistossa. Olin silloin yläasteella - aloitin siis melko myöhään verrattuna siihen, mitä yleensä suositellaan jos baletissa haluaa yhtään pidemmälle edetä (minä en tosin pitkänytkään sitä koskaan mitenkään realistisena, aloitin sen vain koska halusin tanssia). Ja koska mainitsin tämän blogimerkinnän alussa Minna Tervamäen, kerrottakoon, että juuri hänen ansiostaan uskaltauduin edes kokeilemaan tuota balettia. Rohkaisin mieleni ja (jostain kumman syystä) lähetin hänelle sähköpostia, jossa kysyin hänen mielipidettään siihen, voiko "näin myöhään" vielä aloittaa baletin ihan harrastusmielessä. Myöhemmin tietysti olen havainnut, että useat tanssiopistot tarjoavat jopa erillisiä aikuisbalettikursseja ja näin ollen kysymys oli ehkä hieman typerä. Mutta olihan se hieno tunne silloin huomata, että "ihan oikea balettitanssija" vastasi viestiini ja rohkaisi ottamaan yhteyttä tanssiopistoon ja menemään rohkeasti kurssille mukaan. Silloin tarjolla ei ollut kuitenkaan mitään "teiniryhmiä" tai muita vastaavia, vaan jouduin tanssimaan paljon minua nuorempien tyttöjen kanssa. Luultavasti siksi sen parin vuoden jälkeen lopetinkin - tuossa iässä ikäero kun tuli omasta mielestä liian helposti esille. Ja ehkä se intohimo tanssia kohtaan ei ollut tarpeeksi suuri. Pidän tosin edelleen baletista ja olen tyytyväinen, että edes kokeilin.

Kotioloissa olen tanssinut kaikenlaista ihan pienestä lähtien. Varmaan siitä saakka kun opin kävelemään... Meillä on lukuisia kotivideoita, joissa haluan välttämättä esittää improvisoituja tanssi- ja lauluesityksiä. Eivät ne ollenkaan kummoisia ole, mutta ne on tehty ihan puhtaasta halusta tanssia ja esiintyä. Myöhemmin ilmaisukanavaksi valikoitui tanssin sijaan teatteri ja kirjallisuus, mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.

Halu tanssia tulee esiin aina toisinaan. Joskus se unohtuu pitkäksikin aikaa, mutta sitten se taas muistuu mieleen. Esimerkiksi tällaisten Dancen kaltaisten ohjelmien ansiosta. Tätä sarjaa täytyy kyllä ruveta seuraamaan. Toivottavasti ohjelman fokus on jatkossakin hyvissä tanssiesityksissä (ja ehkä niiden harjoitteluissa), ja turhanpäiväiset höpinät ja liian monet välijuonnot ja "tunnelman nostatukset" jäävät taka-alalle. Ensimmäisen jakson jälkeen odotukset ovat korkealla.