1273599161_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hienointa, mitä olen koskaan puusta saanut aikaan. Vedettävä puinen kissa tehty keväällä 2010 käsityön didaktiikka I -kurssilla.

 

Kevään opiskelut ovat ohi. Ensimmäinen vuosi lastentarhanopettajaopiskelua on ohi. Yksi essee on vielä tässä kuussa kirjoitettava (suunnittelin tekeväni sen pääasiassa huomenna), muuten on periaatteessa alkanut syyskuuhun saakka kestävä kesäloma. Toki tässä yritän tehdä niin paljon töitä kuin vain riittää - toistaiseksi ainoat työmahdollisuudet ovat tässä loppukeväällä tehtävät päiväkotisijaisuudet Helsingissä. Niitäkin riittää vain niin kauan kuin päiväkodit ovat auki. Lisäksi kaupunki säästää ja sijaisten palkkaaminen on muutenkin nihkeää monessa paikassa. Tiedustelin eilen sijaisuustilannetta tällä hetkellä: nyt on jo vähenemään päin. Kokemukseni mukaan kesäkuun alussa on viimeisiä sijaisuuksia tuon henkilöstövuokrausfirman kautta, jonka listoilla olen ollut vuodesta 2008 asti (hui miten aika menee nopeasti!). Jos tätä siis sattuu lukemaan jokin päiväkodin työntekijä Etelä-Suomesta, mieluiten Uudeltamaalta, tässä teille sijainen kesäksi! ...

Ja siitä opiskelusta. Tällä hetkellä näyttäisi tulleen yhteensä 50 opintopistettä. Kun lasketaan mukaan myös kaikki ne suoritetut, joista merkintä opintorekisteriin tulee vasta myöhemmin keväällä, on pisteitä kertynyt tähän mennessä yhteensä 72 (kasvatustieteen kandidaatti on sen 180 op). Ihan hyvin siis.

Ensimmäisen vuoden kursseista olen eniten pitänyt taito- ja taideaineista (eniten kuvataiteen ja käsityön didaktiikat). Niissä on päässyt käytännössä kokeilemaan ja opettelemaan juuri niitä asioita, jotka ovat työssämme se kaikkein näkyvin osa, se tekeminen. Yllä olevassa kuvassa näette käsityön kurssilla, teknisen työn osuudella tekemäni työn, aiheena "pyörillä liikkuva lelu". Toisaalta erittäin hyödyllisenä koin myös kurssin nimeltä Oppiminen toiminnassa. Puheviestinnän kurssi oli myös hyvin antoisa, mutta valitettavan lyhyt ja suppea kokonaisuus. Sitä olisi ollut mukavaa ja hyödyllistä jatkaa pidempäänkin. Lastenkirjallisuuden kurssi puolestaan oli yksi eniten odottamistani kursseista ja se olikin ihan mukava kurssi. Sain ainakin paljon hyviä ideoita kirjallisuusvalintoihin ja lastenkirjojen (ja kuvien!) tarkasteluun. Olen edelleenkin hieman sillä kannalla, että tuleva kandityöni aihe saattaisi löytyä jostain kirjallisuuskasvatuksen parista. Tarkemmin en osaa sanoa, mutta sellainen olo on ollut alusta saakka. Kirjallisuus kun on aina kiinnostanut.

Olen ollut pääasiassa varsin tyytyväinen tähänastiseen koulutukseen. Eniten on ihmetyttänyt opetuksen tason suuri vaihtelu: kursseja ja opettajia on ihan molemmista ääripäistä. Älyttömän hyviä ja sitten niitä toisia... Myös kurssivaatimukset ovat erilaisia, vaikka kyse olisi samasta opintopistemäärästä. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että tuo on minulle oikea paikka ja että haluan tosissani lastentarhanopettajaksi. Palo tuohon ammattiin ei ole ainakaan vähentynyt, päinvastoin.