Kirjoitin lokakuussa ostaneeni kahdella eurolla Kirjatorilta Juhani Ahon Valitut teokset (1967, WSOY). Kyseinen paketti sisältää romaanit Rautatie, Papin rouva ja Juha (linkit Wikipediaan) sekä katkelmat teoksista Panu ja Kevät ja takatalvi sekä lisäksi vielä Lastuja. Parissa viikossa olen muutamalla lukukerralla ahminut kaikki paitsi "lastut", ne ovat vuorossa seuraavaksi.

Papin rouvan (1893) olen lukenut kerran aikaisemmin muistaakseni lukioaikana (luin koulua varten Papin tyttären [1885] ja en millään voinut olla lukematta Papin rouvaa), mutta väittäisin ymmärtäneeni nyt paljon enemmän. Takakansi tietää kertoa, että Papin rouva on "kirjallisuutemme ensimmäisiä moderneja naiskuvauksia". Johdantona tässä kokoelmassa on Vilho Suomen sanat Ahosta ja tämän teoksista: "-- Papin rouva, Juhani Ahon realistisen vaiheen hienostunein tuote."

Rautatie (1884) oli hauska kertomus miehestä ja naisesta, jotka kuulevat ensimmäistä kertaa rautatiestä ja lähtevät pitkällisen viivyttelyn jälkeen Lapinlahdelle sitä katsomaan. Aho kuvaa äärimmäisen taitavasti heidän hämmennystään ja epäuskoaan tämän uuden asian edessä.

"- Ja niitä panee höyry liikkeelle niinkuin höyryvenheitä... onhan Matti nähnyt 'Suomelan'?
- Näinhän minä tuon mennä kesänä tuossa kirkon salmella sätkättävän.
- Niin no, sen panee höyry liikkeelle vettä myöten ja lokomotiivin eli veturin, joka vaunuja vetää, sen panee kanssa höyry liikkeelle. Siipien sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla.
- Niinpä kai - eihän se miten siipiensä varassa mahtaisi maata myöten kulkea. -
Kyllä Matti nyt ymmärsi sen täydelleen, minkälainen se oli... semmoinen, joka oli kuin höyryvenhe ja nostettuna pyörien päälle.
... Mutta kyllä se oli kuitenkin vähän kumma laitos... vaan tottapahan rovasti tiesi, kun oli itse nähnyt.
- Ymmärtäähän Matti sen nyt?
- Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!..."

Rautatie oli Juhani Ahon esikoisromaani, ja poikkeaa paljon muista kokoelman teoksista (ja katkelmista) etenkin kirjoitustyyliltään. Juha (1911) on kenties tunnetuin Ahon teoksista, Vilho Suomen mukaan "yhä edelleen kunniapaikalla Juhani Ahon tuotannossa". Juha on taitavasti rakennettu näytelmänomainen romaani, jota on ajallisesti ja paikallisesti mahdotonta sijoittaa kovin tarkkaan. Miljöö on jossain Suomen ja Venäjän rajalla, mutta muuten sitä on mahdotonta päätellä. Minulle Juha oli yllätyksellinen romaani. Se oli nimeltä tuttu, mutta olin ajatellut sen mielessäni aivan erilaiseksi. Pidin romaanista ja luinkin sen yhdeltä istumalta, mutta täytyy myöntää että Rautatie ja Papin rouva olivat tästä kokoelmasta enemmän mieleeni.

Vielä on lukematta siis Lastuja. Sen jälkeen taidan suunnistaa kirjastoon - vielä on paljon Ahoa lukematta! Esimerkiksi teos Yksin (1890) kiinnostaa, koska esipuheen mukaan se liittyy jollain tavalla Papin tyttäreen ja Papin rouvaan.

Tiedättekö mikä on ihanaa? Se, että tässä maassa on vielä niin paljon kirjoja lukematta! Olisi jokseenkin ikävää, jos olisi jo lukenut kaiken kiinnostavan. Aion jatkaa tällä kotimaisten klassikoiden linjalla.